Vastaus tehtävään 4A: Joustavaa tekijänoikeutta luoville ihmisille
Tätä kysyttiin
Mika opettaa pienessä lukiossa, jossa on siirrytty vanhoista piirtoheittimistä käyttämään digitaalitekniikkaa. Koulun rehtori on antanut ohjeet olla käyttämättä mitään tekijänoikeutta loukkaavaa PowerPoint-esityksissä. Hän on lukenut Katariina Sorvarin kirjasta Opetustoimen tekijänoikeudet, että koulu voi joutua korvaamaan työntekijänsä tekijänoikeusloukkauksesta aiheutuneen vahingon oikeudenomistajalle.
Mika hyödyntää opetuksessaan paljon Creative Commons –lisensoitua aineistoa, joka on yleensä tekstiä ja kuvia, mutta voi olla mitä teoksia vain. Tutustu Creative Commons –lisenssiin. Minkälaisia oikeuksia tekijä voi Creative commonsilla antaa teostensa käyttöön ja mistä oikeudet tunnistaa?
Etsi internetistä Creative Commons lisenssillä lisensoitu valokuva tai piirros ja liitä se omaan vastaukseesi ehtoja noudattaen. Kerro kuvan yhteydessä mistä löysit kuvan ja mistä päättelet sen olevan Creative Commonsilla lisensoitu.
Pohdi myös olisitko itse halukas lisensoimaan omia teoksiasi tai valokuviasi Creative Commons lisenssillä. Entä olisiko Creative Commonsin tuntemisesta hyötyä oppilaillesi?
Vastaus
Teoksen tekijä ei aina halua pitää kaikkia tekijänoikeuden antamia oikeuksia ja hän voi oikeuksien pidättämisen sijaan antaa teokset muiden käyttöön. Tietoverkoissa olevien teosten, tekijöiden ja käyttäjien määrä on huikea, ja monenkirjavat lupakäytännöt aiheuttavat sekaannusta ja oikeudellista epävarmuutta siitä miten teoksia voi käyttää.
Creative Commons -lisenssi (CC) on yksinkertainen ja helposti lähestyttävä tapa tekijän ja käyttäjän väliseen kommunikointiin. Lisenssin avulla tekijä voi valita minkä laajuisen luvan hän haluaa antaa teoksen hyödyntämiseen ja yleisö voi helposti hakea käyttötarpeeseensa sopivia lisensoituja teoksia. CC lisenssi koostuu paloista, joita yhdistelemällä tekijä saa lisenssin laajuuden haluamakseen. Lisenssin sisältö ilmoitetaan yleensä pienin kuvin, jotka symboloivat kuvan taustalla olevaa tekijän myöntämää lupaa.
Creative Commons lisenssit on nähtävissä CC:n suomenkielisellä sivustolla http://creativecommons.fi/lisenssit/ Kaikkia CC:llä lisensoituja teoksia voi esittää epäkaupallisen opetuksen yhteydessä vapaasti. Niitä voi myös digitoida ja kopioida osaksi PowerPoint-esitystä ilman Kopioston digitointilupaa. Useimmat CC-lisenssit sallivat myös johdannaisteosten tekemisen, joten opettaja voi muokata teoksia opetuksen tarpeisiin, jos johdannaisteosten (tai jälkiperäisteosten) tekeminen ei ole erikseen rajattu lisenssin ulkopuolelle. Kaupallisen käytön osalta lisenssi on aina syytä tarkistaa erikseen. Jos on mahdollista että oppimateriaalista kootaan myöhemmin julkaistava kokoelma, on syytä jo alussa kiinnittää huomiota lisenssin kantaan kaupallista käyttöä kohtaan.
Creative Commons lisenssi on jokaisen käytettävissä. Sen liittämistä teokseen kannattaa pohtia ainakin silloin kun teosta ei ole tarkoitus hyödyntää perinteisin tavoin oikeuksia myymällä. Teoksen yhteyteen liitettävän lisenssin voi valita helposti CC:n sivuilla http://creativecommons.fi/lisenssit/valitse-lisenssi/
Vastaus tehtävään 4B: Jälkiviisaus on paras viisaus
Tätä kysyttiin
Lukion filosofianopettaja Saija on uransa aikana tehnyt paljon aineistoja opetuksen avuksi. Onnistuneimpia aineistoja hän on tarjonnut eri kustantajille, joista osa on myös julkaistu. Nyt Saija haluaisi julkaista kaikista opetusmateriaaleistaan kokoelman, mutta hänellä on ongelmia vanhempien julkaisujen oikeuksien kanssa.
Vuonna 1998 Saija julkaisi ohuen kirjan vähemmän tunnetuista antiikin filosofeista ystävänsä kustannusyhtiön kautta. Siitä tehtiin kirjallinen kustannussopimus, mutta siinä ei sovittu muusta kuin kirjan julkaisemisesta tekijänoikeuslain mukaisin ehdoin. Ystävä myi liiketoimintansa isommalle kustantajalle, jolla on kirjaa vielä varastossa. Mitä oikeuksia Saija on siirtänyt kustantajalle, ja voiko hän ottaa kirjan sisällön osaksi omaa julkaisuaan?
Vuonna 2001 Saija oli yhdessä yhteiskuntaopin opettajan Johannan kanssa kirjoittanut helppotajuisen kirjan Sokrateen, Platonin ja Aristoteleen yhteiskunnallisista ajatuksista. Kirja julkaistiin omakustanteena ja markkinoitiin lähinnä filosofian opettajille. Saija on kuullut Johannan joutuneen onnettomuuteen ja jättäneen jälkeensä riitaisen perikunnan. Voiko Saija hyödyntää yhteisesti tehtyä teosta omassa julkaisussaan, vaikka perikunta ei anna lupaa teoksen käyttöön?
Vuonna 2005 Saija käsitteli eksistentialismia ja moderneja filosofeja kirjassa, jonka julkaisi pieni kustantamo, joka maksoi palkkion kerralla. Julkaisemisesta tehtiin kirjallinen sopimus, jonka mukaan kaikki tiedossa olevat ja myöhemmin syntyvät oikeudet teoksen hyödyntämiseen siirtyivät yksinomaan kustantajalle. Mitä oikeuksia Saijalle on jäänyt ja mitä mahdollisuuksia hänellä on hyödyntää tekemäänsä teosta?
Vuonna 2008 hän oli työskennellessään Sipoon lukiossa tehnyt valistusajan filosofian kurssille opetusaineiston kokonaan itse. Saijan vaihtaessa työpaikkaa koulun rehtori oli kertonut Sipoon kunnan linjauksesta, jonka mukaan sen palveluksessa tehtyjen teosten tekijänoikeudet kuuluvat kunnalle, koska työnantajalla on oikeus työn tulokseen. Saijan työsopimuksessa ei ole mainintaa opetusmateriaalin tekemisestä tai työhön liittyvästä tekijänoikeudesta. Hän kuitenkin epäilee, että antaessaan luvan työtovereilleen materiaalin käyttöön, hän ehkä siirsi tekijänoikeudet työnantajalle. Minkälainen oikeus työnantajalla on työntekijän tekemiin teoksiin, kun teokset liittyvät työn suorittamiseen? Voiko tekijänoikeuksien siirtyminen perustua johonkin muuhun kuin sopimukseen?
Saija kokee itsensä nyt kovin jälkiviisaaksi. Mikä mielestäsi olisi paras tapa varmistaa, että omat teokset ovat vaivatta käytettävissä myös myöhemmin?
Vastaus
Tekijänoikeus syntyy tekijälle, mutta aina tekijällekään ei ole selvää kenelle mikäkin oikeus lopulta kuuluu. Tekijänoikeuteen kuuluvat taloudelliset oikeudet voi luovuttaa kokonaan tai osittain. Osittaisen luovutuksen voi tehdä hyvinkin pienissä paloissa. Tekijä voi esimerkiksi luovuttaa määräaikaisen oikeuden valmistaa kappaleita teoksesta ja saattaa se yleisön saataviin levittämällä kappaleita (tekijälle edullinen kustannussopimus). Oikeudenluovutukset voivat olla yksinomaisia, jolloin kenelläkään muulla, myöskään tekijällä ei ole oikeutta hyödyntää teosta. Oikeudenluovutus voi olla myös ei-yksinomainen, jolloin annetaan lupa vain tiettyyn käyttöön, jolloin tekijä voi antaa samanlaisia lupia muillekin ja hyödyntää teosta myös itse. Luovutuksensaaja ei saa siirtää oikeutta eteenpäin tai muuttaa teosta, jollei siitä ole erikseen sovittu. Myös kaikkien oikeuksien luovuttamisesta sopiminen on mahdollista. Se voi kuitenkin johtaa epäselvyyteen siitä mitä todellisuudessa on siirtynyt. Joitakin tekijälle kuuluvia oikeuksia suojataan niin vahvasti, etteivät ne siirry ollenkaan (moraaliset oikeudet) tai eivät siirry ilman nimenomaista mainintaa sopimuksessa (edelleenluovutusoikeus ja muunteluoikeus). Osa hyödyntämisoikeuksista ei vielä ole tiedossa, mikä voi sekin johtaa epäselvyyteen kenelle uudet hyödyntämistavat kuuluvat, kun tekniikka kehittyy.
Tehtävässä annetut esimerkit valottavat eri vaihtoehtoja tekijänoikeuden luovutuksesta.
Vuonna 1998 Saija sopi kirjansa julkaisusta kustannussopimuksella, jossa julkaisemisen ehdot jätettiin avoimeksi. Kun toisin ei ole sovittu, sovelletaan tekijänoikeuslaissa olevia kustannussopimuksen ehtoja (31§-38§). Laissa olevin ehdoin tekijä antaa yksinomaisen oikeuden kustantajalle julkaista kirja kahtena painoksena. Jos kustantaja on julkaissut kirjan ehtojen mukaan ja sillä on vielä myymättömiä kappaleita varastossa, tekijällä ei ole oikeutta julkaista teosta uudelleen samassa muodossa (tässä tapauksessa kirjana). Tehtävässä kustannussopimuksen toisena osapuolena ollut kustantaja myi sittemmin liiketoimintansa isommalle kustantajalle. Alkuperäiselle kustantajalle ei ollut sovittu oikeutta siirtää julkaisuoikeutta eteenpäin, mutta tekijänoikeuslain 28 §:n mukaan tekijänoikeuden voi silti luovuttaa liikkeenluovutuksen yhteydessä. Koska kustantaja oli julkaissut teoksen sopimuksen mukaisesti ja sillä (tai sen seuraajalla) oli yhä teoksen kappaleita myymättä, Saijalla ei ollut oikeutta julkaista teosta samassa muodossa. Hän voi kuitenkin 15 vuoden kuluttua ensijulkaisusta ottaa kirjallisen teoksen osaksi kokoomateosta.
Kun teoksen tekijöinä on useita henkilöitä, eikä heidän luovaa osuuttaan voi erottaa omaksi itsenäiseksi teokseksi, on kyseessä yhteisteos. Kaikilla tekijöillä on teokseen tekijänoikeus ja teoksen hyödyntämiseen tarvitaan jokaisen lupa. Tekijän kuollessa tekijänoikeus siirtyy tämän perillisille, jotka tulevat tekijän tilalle päättämään teoksen hyödyntämisestä yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Vuoden 2001 teoksensa osalta Saija tarvitsee luvan uuteen julkaisuun Johannan perikunnalta, jos Johanna ei ollut luovuttanut tekijänoikeutta edelleen kolmannelle.
Kun teoksen kaikki hyödyntämisoikeudet siirretään, tekijälle jäävät vain moraaliset oikeudet. Ne eivät mahdollista teoksen hyödyntämistä, vaan vain rajatun puuttumisen teoksen hyödyntämiseen niiltä osin kun hyödyntäminen loukkaa moraalisia oikeuksia. Saijan luovutettua kertakorvausta vastaan kaikki oikeudet, hänelle ei jäänyt oikeuksia uuteen julkaisuun. Halutessaan julkaista teoksen, hänen täytyy pyytää siihen lupa oikeuksien omistajalta.
Tekijänoikeus ei siirry yksipuolisesti työnantajalle. Työnantaja voi työsuhteen perusteella saada korkeintaan rajatun oikeuden hyödyntää teosta työnantajan normaalissa toiminnassa. Vaikka kunnalla on monipuolista toimintaa, opettajan työnantajana kunnan normaali toiminta on rajautunut nimenomaan opetuksen toteuttamiseen. Kaupallinen julkaisutoiminta ei voi olla normaalia opetustoimintaa, joten opettajalla pysyy oikeus teosten julkaisuun, jos ei toisin ole sovittu. Teosten antaminen työtovereiden tai työnantajan käyttöön ei siirrä tekijänoikeutta. Tässä tapauksessa Saijalla on siis yhä kaikki mahdollisuudet hyödyntää tekemäänsä opetusmateriaalia. Opettajan työtehtäviin ei varsinaisesti kuulu opetusmateriaalin laatiminen, jos työsopimuksessa tai virkamääräyksessä ei ole säädetty toisin. Työnantaja ei voi puuttua Saijan tarkoitukseen julkaista hänen itsensä tekemää kurssimateriaalia.
Tekijänoikeutta luovutettaessa on hyvä pitää mielessä laajuus, jonka on valmis luovuttamaan. Kokonaisluovutukseen ei pidä suhtautua kevyesti, sillä se tarkoittaa, että joko tekijä ole enää taloudellisten oikeuksien osalta tekijän asemassa tai se aiheuttaa oikeudellista epävarmuutta kokonaisluovutuksen laajuudesta. Käyttötarkoituksen laajuinen luovutus on usein paras ja varmin tapa rajata luovutus. Yhteisteosten osalta on syytä sopia etukäteen, millä ehdoin teosta voi jatkossa hyödyntää siinä tapauksessa, jos yhteys tekijöiden välillä katkeaa.
Vastaus tehtävään 4C: Äänestä asiaa
Tätä kysyttiin
Tapani on innokas av-viestinnän opiskelija ja hyödyntää tunneilla oppimiaan taitoja myös vapaa-ajallaan. Hän on kirjoittanut useita sketsejä, joita hän äänittää kavereidensa kanssa. Tapani editoi sketsit itse ja laittaa ne podcastina omalle kotisivulleen kaikkien saataville. Suurin osa podcasteissa käytetyistä äänistä on hänen itsensä tekemiä, mutta joitakin taustaääniä hän on lainannut erilaisilta multimedialevyiltä ja nettisivuilta. Hän pyrkii noudattamaan tekijänoikeuksia ja käyttää muiden nauhoittamia ääniä vain kun niihin ei liity teosta, esimerkiksi eläinten ääntelyä ja moottorin käyntiääniä. Tapani käyttää podcasteissa myös musiikkia, jota hän soittaa ja nauhoittaa itse välttääkseen tekijänoikeusongelmat. Minkälainen suoja äänitteillä on? Välttääkö Tapani tekijänoikeusongelmat soittamalla itse podcastmusiikin, vai pitäisikö hänen ottaa huomioon vielä jotain muuta? Mitkä ovat ne oikeudet, joita hän loukkaisi käyttämällä valmiiksi nauhoitettua musiikkia?
Podcastit ja radiosketsit ovat usein itse kokonaisuutena teoksia. Sen lisäksi sen pienempiin osiin saattaa liittyä kokonaisuudesta riippumaton tekijänoikeus ja erilaisia lähioikeuksia. Kuuntele ruotsinkielinen podcastsketsi Eroa Pirkosta osoitteessa http://www.pleppo.fi/ (valitse valikosta radio) ja kerro vastauksessasi mitä oikeuksia sketsiin liittyy ja kenelle oikeudet kuuluvat, jos oikeuksien siirtymisestä ei ole sopimuksia. Sketsistä on löydettävissä ainakin viisi erilaista oikeutta.
Tapani saa koulutuksellaan hyvän työpaikan, jossa hän tekee työnantajayritykselleen äänitteitä ja ääniefektejä. Hän haluaa käyttää osaamisensa tuloksena syntyneitä ääniä myös omissa projekteissaan. Minkälainen oikeus Tapanilla on työtehtävinä tekemiinsä äänitteisiin?
Vastaus
Tallennettua ääntä suojataan lähioikeudella, jonka saa äänitteen tuottaja. Äänitteen tuottajan suoja vastaa sisällöltään teoksen suojaa, mutta on kestoltaan valokuvan suojan mittainen, eli 50 vuotta valmistusvuodesta. Suojan saaminen ei edellytä, että äänitteelle olisi tallennettu teos, vaan kaikki tallennettu ääni on suojattu. Äänitteen tuottajan suoja voi syntyä suoraan yritykselle, eikä se useinkaan synny sille joka teki äänen tallentamiseen liittyvät mekaaniset työvaiheet. Suojaa saa se, joka vastaa äänitteen tekemisen taloudellisesta panoksesta. Tältä osin äänitteen tuottajan suoja eroaa tekijänoikeuden ja valokuvan suojasta.
Äänitteisiin liittyy yleensä monia oikeuksia. Äänitteen tuottajan suojan lisäksi äänitteisiin saattaa liittyä tekijänoikeus jokaisen äänitteeseen sisältyvän teoksen osalta. Tehtävässä Tapani välttää muiden tekemien äänitteiden käyttöä silloin, kun niihin liittyy teos, eli jonkun tekijänoikeus. Hän myös yrittää välttää loukkaamasta tekijänoikeutta äänittämällä käyttämänsä musiikin itse. Menettely ei kuitenkaan pelasta tekijänoikeuden loukkaukselta, sillä käyttäessään ääniefektejä, hän loukkaa äänitteen tuottajan oikeuksia, jos käyttämiseen ei ole pyydetty lupaa. Musiikin soittaminen itse nauhalle ei myöskään oikeuta sävellysten käyttämiseen ilman lupaa, sillä musiikin säveltäjällä on tekijänoikeus sävellykseen.
Esimerkkinä äänitteisiin liittyvistä oikeuksista toiminut Eroa Pirkosta -sketsi sisälsi ainakin käsikirjoittajan oikeuden kirjalliseen teokseen, säveltäjän oikeuden sävellysteokseen, esittävän taiteilijan oikeuden esitykseen (lähioikeus), ääniefektien tuottajan oikeuden äänitteisiin (jos äänet on äänitetty erikseen, lähioikeus) ja koko podcastin tuottajan oikeuden äänitteeseen (lähioikeus). Nämä oikeudet voivat olla eri henkilöillä tai ne voi kaikki syntyä yksittäiselle tekijälle, jos hän on kaikkien oikeuksien osalta ratkaisevassa roolissa.
Koska äänitteen tuottajan oikeus ei synny mekaanisen äänitetyön tekijälle, vaan taloudellisen vastuun kantajalle, äänitteen kanssa työskentelevälle ei useinkaan synny lainkaan oikeutta äänitteeseen. Siten Tapanilla ei ole tuottajan oikeutta niihin äänitteisiin, joita hän tekee työtehtävinään. Hän voi saada suojaa esittävänä taiteilijana tai teoksen tekijänä, jos äänitteeseen liittyy teos. Ääniefekteihin ei kuitenkaan yleensä liity teosta.
Tapani on innokas av-viestinnän opiskelija ja hyödyntää tunneilla oppimiaan taitoja myös vapaa-ajallaan. Hän on kirjoittanut useita sketsejä, joita hän äänittää kavereidensa kanssa. Tapani editoi sketsit itse ja laittaa ne podcastina omalle kotisivulleen kaikkien saataville. Suurin osa podcasteissa käytetyistä äänistä on hänen itsensä tekemiä, mutta joitakin taustaääniä hän on lainannut erilaisilta multimedialevyiltä ja nettisivuilta. Hän pyrkii noudattamaan tekijänoikeuksia ja käyttää muiden nauhoittamia ääniä vain kun niihin ei liity teosta, esimerkiksi eläinten ääntelyä ja moottorin käyntiääniä. Tapani käyttää podcasteissa myös musiikkia, jota hän soittaa ja nauhoittaa itse välttääkseen tekijänoikeusongelmat. Minkälainen suoja äänitteillä on? Välttääkö Tapani tekijänoikeusongelmat soittamalla itse podcastmusiikin, vai pitäisikö hänen ottaa huomioon vielä jotain muuta? Mitkä ovat ne oikeudet, joita hän loukkaisi käyttämällä valmiiksi nauhoitettua musiikkia?
Podcastit ja radiosketsit ovat usein itse kokonaisuutena teoksia. Sen lisäksi sen pienempiin osiin saattaa liittyä kokonaisuudesta riippumaton tekijänoikeus ja erilaisia lähioikeuksia. Kuuntele ruotsinkielinen podcastsketsi Eroa Pirkosta osoitteessa http://www.pleppo.fi/ (valitse valikosta radio) ja kerro vastauksessasi mitä oikeuksia sketsiin liittyy ja kenelle oikeudet kuuluvat, jos oikeuksien siirtymisestä ei ole sopimuksia. Sketsistä on löydettävissä ainakin viisi erilaista oikeutta.
Tapani saa koulutuksellaan hyvän työpaikan, jossa hän tekee työnantajayritykselleen äänitteitä ja ääniefektejä. Hän haluaa käyttää osaamisensa tuloksena syntyneitä ääniä myös omissa projekteissaan. Minkälainen oikeus Tapanilla on työtehtävinä tekemiinsä äänitteisiin?
Vastaus
Tallennettua ääntä suojataan lähioikeudella, jonka saa äänitteen tuottaja. Äänitteen tuottajan suoja vastaa sisällöltään teoksen suojaa, mutta on kestoltaan valokuvan suojan mittainen, eli 50 vuotta valmistusvuodesta. Suojan saaminen ei edellytä, että äänitteelle olisi tallennettu teos, vaan kaikki tallennettu ääni on suojattu. Äänitteen tuottajan suoja voi syntyä suoraan yritykselle, eikä se useinkaan synny sille joka teki äänen tallentamiseen liittyvät mekaaniset työvaiheet. Suojaa saa se, joka vastaa äänitteen tekemisen taloudellisesta panoksesta. Tältä osin äänitteen tuottajan suoja eroaa tekijänoikeuden ja valokuvan suojasta.
Äänitteisiin liittyy yleensä monia oikeuksia. Äänitteen tuottajan suojan lisäksi äänitteisiin saattaa liittyä tekijänoikeus jokaisen äänitteeseen sisältyvän teoksen osalta. Tehtävässä Tapani välttää muiden tekemien äänitteiden käyttöä silloin, kun niihin liittyy teos, eli jonkun tekijänoikeus. Hän myös yrittää välttää loukkaamasta tekijänoikeutta äänittämällä käyttämänsä musiikin itse. Menettely ei kuitenkaan pelasta tekijänoikeuden loukkaukselta, sillä käyttäessään ääniefektejä, hän loukkaa äänitteen tuottajan oikeuksia, jos käyttämiseen ei ole pyydetty lupaa. Musiikin soittaminen itse nauhalle ei myöskään oikeuta sävellysten käyttämiseen ilman lupaa, sillä musiikin säveltäjällä on tekijänoikeus sävellykseen.
Esimerkkinä äänitteisiin liittyvistä oikeuksista toiminut Eroa Pirkosta -sketsi sisälsi ainakin käsikirjoittajan oikeuden kirjalliseen teokseen, säveltäjän oikeuden sävellysteokseen, esittävän taiteilijan oikeuden esitykseen (lähioikeus), ääniefektien tuottajan oikeuden äänitteisiin (jos äänet on äänitetty erikseen, lähioikeus) ja koko podcastin tuottajan oikeuden äänitteeseen (lähioikeus). Nämä oikeudet voivat olla eri henkilöillä tai ne voi kaikki syntyä yksittäiselle tekijälle, jos hän on kaikkien oikeuksien osalta ratkaisevassa roolissa.
Koska äänitteen tuottajan oikeus ei synny mekaanisen äänitetyön tekijälle, vaan taloudellisen vastuun kantajalle, äänitteen kanssa työskentelevälle ei useinkaan synny lainkaan oikeutta äänitteeseen. Siten Tapanilla ei ole tuottajan oikeutta niihin äänitteisiin, joita hän tekee työtehtävinään. Hän voi saada suojaa esittävänä taiteilijana tai teoksen tekijänä, jos äänitteeseen liittyy teos. Ääniefekteihin ei kuitenkaan yleensä liity teosta.
Vastaus tehtävään 3A: Tekijänoikeuden loukkauksesta
Tätä kysyttiin
Veera on lahjakas kirjoittaja sekä ruotsinkielellä että äidinkielellään suomella. Hän on kirjoittanut useita artikkeleita paikalliseen suomenkieliseen ilmaisjakelulehteen sekä ruotsinkieliseen päivälehteen. Ruotsinopettaja Lauri oli sattumalta havainnut Veeran artikkelin ruotsinkielisessä ilmaisjakelulehdessä, jossa Veeran artikkeleita ei ole ennen julkaistu. Laurin mielestä artikkeli oli oikein hyvä, joskin kielityyli oli erilainen kuin Veeralla yleensä. Hän kehui artikkelin sisältöä Veeralle, jolloin Veera oli ihmeissään, koska artikkelin piti olla eri lehdessä suomeksi. Artikkeli oli samanaikaisesti julkaistu suomenkielisessä lehdessä ja ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Veera oli tietämätön artikkelin kääntämisestä ja toisesta julkaisusta.
Myöhemmin Veera purkaa tuntojaan Laurille. Veera oli lukenut käännöksen, joka oli hänen mielestään lattea. Veera oli soittanut lehden toimitukseen josta todettiin, että heillä on oikeus kääntää jutut ja julkaista ne eri lehdessä. Veera oli eri mieltä, mutta kirjallisen sopimuksen puuttuessa hän koki että ei voinut tehdä asialle mitään. Hänen mielestään puhe oli ollut vain suomenkielisessä lehdessä julkaisemisesta. Veera olisi halunnut tehdä käännöksen itse ja päättää missä se julkaistaan – hänen olisi mielestään kuulunut saada palkkio myös toisesta julkaisusta. Onko kustantajalla oikeus kääntää artikkeli toiselle kielelle ja julkaista käännös eri lehdessä? Vaikuttaako asiaan ettei Veeralla ole sopimusta kirjallisena? Julkaisemisesta on sovittu suullisesti eikä kustantaja väitä, että olisi sovittu muusta kuin yhdestä lehdestä ja suomen kielestä. Veera soitti toimitukseen vaatiakseen palkkiota myös toisesta julkaisusta. Hänelle maksettiin 70 euroa suomenkielisestä artikkelista ja hän vaati saman palkkion myös ruotsinkielisestä julkaisusta. Kustantaja ei suostunut maksamaan, koska Veera ei tehnyt mitään lisätyötä toiseen julkaisuun ja käännöskin teetettiin muualla. Kustantajan mielestä Veeran saama palkkio oli muutenkin tarpeeksi hyvä. Veeralle oli kertynyt kustantajalle soittamisesta 10 euroa kuluja, jotka hän haluaa korvattavaksi. Onko Veeran palkkiovaatimuksella perusteita ja jäävätkö puhelinkulut Veeran maksettavaksi?
Vastaus
Kirjallisen teoksen tekijällä on oikeus määrätä teoksesta saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna. Veera on halunnut julkaista kirjoittamansa artikkelin lehdessä, ja hän oli antanut suullisen luvan artikkelinsa julkaisemiseen. Veera ei mielestään antanut lupaa artikkelin julkaisuun myös ruotsiksi käännettynä toisessa lehdessä. Kun tekijän antaman luvan laajuudesta on erimielisyyttä, on luvan saaneella näyttötaakka luvan laajuudesta. Tässä tapauksessa lehden kustantajan on näytettävä, että se on saanut Veeralta luvan artikkelin julkaisemisen lisäksi sen muunteluun ja uuteen julkaisuun. Kirjallisen sopimuksen puuttuminen on siis kustantajalle suurempi ongelma kuin Veeralle.
Teoksen tekijä voi antaa luvan teoksen hyödyntämiseen myös hiljaisesti. Hiljaisesti annetun luvan olemassaolon voi päätellä alan yleisestä tavasta. Esimerkiksi lehden toimitukseen lähetetty mielipidekirjoitus on kaikesta päätellen tarkoitettu julkaistavaksi ja lupa on olemassa. Jos suomenkieliseen lehteen tarjotaan artikkelia, ei kirjoittajan kuitenkaan voida tulkita antaneen lupaa sen kääntämiseen toiselle kielelle ja toista lehteä varten, vaikka se olisikin saman kustantajan julkaisema. Veeran tapauksessa ei siis voi olla kyse hiljaisesta suostumuksesta.
Jos kustantaja ei pysty näyttämään, että sillä on ollut Veeran lupa artikkelin kääntämiseen ja uuteen julkaisemiseen, kustantaja on loukannut Veeran tekijänoikeutta. Loukkaamisesta seuraa automaattisesti velvollisuus suorittaa tekijälle kohtuullinen hyvitys teoksen käytöstä. Oikeuskäytännössä on vakiintunut periaate, että kohtuullisen hyvityksen määrän tulee vastata teoksen käytöstä tavanomaisesti perittävää käyttökorvausta, joten Veeran vaatima kirjoituspalkkiota vastaava määrä on todennäköisesti myös tuomioistuimen hyväksymä kohtuullisen korvauksen määrä.
Jos tekijänoikeuden loukkaus on tuottamuksellinen, loukkaajalla on velvollisuus maksaa korvausta kaikesta muustakin tekijän kärsimästä menetyksestä, myös kärsimyksestä ja muusta haitasta. Alalla ammattimaisesti toimivan kustantajan olisi pitänyt tietää, ettei sillä ole lupaa teoksen muunteluun ja uuteen julkaisuun, joten kustantajan toiminta on ollut tuottamuksellista. Siten se on velvollinen korvaamaan Veeralle aiheutuneet puhelinkulut. Veeralla voisi olla mahdollisuus vaatia myös korvausta kokemastaan henkisestä kärsimyksestä, joskin sitä on oikeuskäytännössä tuomittu säästeliäästi. Korvauksia henkisestä kärsimyksestä ei tuomita lainkaan muille kuin teoksen tekijälle, ei esimerkiksi oikeudenomistajalle.
Suurin haaste Veeralla on saada haluton tekijänoikeuden loukkaaja maksamaan velvoitteensa. Oikeudenkäynnin aloittaminen on iso kynnys. Hänen kannattanee kääntyä ensimmäisenä esimerkiksi Kopioston puoleen, mistä hän voi kysyä tarkempia neuvoja käytännön menettelystä.
Vastaus tehtävään 3B: Aleksis Kivi ja tekijänoikeus
Tätä kysyttiin
Esa on tehnyt äidinkielenkurssille monistepaketin. Monisteet käsittelevät kirjallisuuden eri vaiheita sekä kielenhuoltoa. Esa oli käyttänyt monisteita monella kurssillaan ja huomannut niiden vaikuttavan arvosanoihin positiivisesti. Äidinkielen opettajain liiton paikallisyhdistyksen tapaamisessa tuli puhetta monisteista, jolloin muutkin opettajat kiinnostuivat niistä. Esa laittoi monisteet omille internet-sivuilleen ja lähetti linkin liiton paikallisyhdistyksen sähköpostilistalle, jossa on joitakin kymmeniä jäseniä. Parin kuukauden kuluttua Esa havaitsi kotisivujen statistiikkatiedoista, että monistepaketti oli löydetty useasti Googlaamalla. Hän alkoi pohtia oliko loukannut muiden tekijänoikeutta laittaessaan paketin nettiin kaikkien saataville.
Esa oli ottanut monistepakettiin lainauksia eri aikoja edustavista teoksista. Aleksis Kiveä esitellessään hän oli lainannut kokonaiset kappaleet Seitsemästä veljeksestä ja Nummisuutareista. Hän oli myös liittänyt Wikipediasta ottamansa Kiven kuvan mukaan monisteeseen (http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Aleksis_Kivi.jpg). Oliko Esa loukannut Aleksis Kiven perikunnan tekijänoikeutta tai kuvan osalta kuvan piirtäjän tekijänoikeutta? Modernia suomalaista kirjallisuutta esitellessään Esa oli lainannut lyhyitä katkelmia Jari Tervon Koljatista ja Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Samalla hän oli analysoinut lainausten kirjoitustyyliä ja kielenkäyttöä. Oliko katkelmien käyttäminen monisteessa ja levittäminen netissä tekijänoikeuden loukkaus? Esa oli lainannut harjoituksiin ideoita Otavan tehtäväkirjasta, mutta keksinyt esimerkkilauseet itse. Oliko hän loukannut tehtäväkirjan tekijän oikeuksia?
Esa on äidinkielen lehtorina työsuhteessa kuntaan, eikä työsopimus ota kantaa tekijänoikeuden siirtymiseen työnantajalle. Onko Esan tekijänoikeus monisteisiin siirtynyt työsuhteen perusteella kunnalle? Onko Esa loukannut kunnan tekijänoikeutta monistepakettiin laittaessaan sen nettiin?
Vastaus
Tekijällä on oikeus määrä teoksesta, mutta tämä oikeus ei ole täysin rajaton. On olemassa paljon tilanteita, jolloin voi tulla tarve lainata osia toisen teoksesta omaan teokseen. Jotta lainauksia käyttävää teosta voisi hyödyntää muutenkin kuin omaksi iloksi, täytyy lainauksien tapahtua hyväksyttävästi, jotta kyseessä ei olisi tekijänoikeuden loukkaus.
Esa oli omaa monistepakettia tehdessään käyttänyt muiden teoksiin kuuluvia osia. Hän käytti osia Aleksis Kiven kirjallisista teoksista ja Albert Edelfeltin Kivestä piirtämää kuvaa. Kumpikaan ei ole tekijänoikeuden kannalta ongelma, sillä molemmat tekijät ovat kuolleet yli 70 vuotta sitten, joten heidän tekijänoikeus on päättynyt. Kun henkilön kuolemasta on niin kauan, että tekijänoikeus on lakannut, kuka vain voi valmistaa hänen tuotoksistaan kappaleita ja saattaa ne yleisön saataviin, kunhan myös kaikki muut teokseen liittyvät oikeudet ovat lakanneet.
Esa käytti myös elossa olevien kirjailijoiden teosten osia, mikä vaatii joko luvan tai jonkin tekijänoikeuden rajoituksen soveltamista. Teoksen osien lainaaminen voi olla oikeutettua sitaattisäännön turvin. Jotta lainaus olisi sitaattina sallittu, sen täytyy olla hyvän tavan mukainen. Siihen kuuluu kolme vaatimusta, joiden tulee kaikkien täyttyä: 1) lainattavalla osalla on asiallinen yhteys lainaavaan teokseen 2) lainattavan aineiston määrä ei ole tarpeettoman suuri ja 3) lainattava teos ja sen tekijä ilmoitetaan lainauksen yhteydessä.
Sitaattiin liittyvä hyväksyttävä syy voi olla esimerkiksi asian havainnollistaminen. Pelkkä viihdetarkoituksessa lainaaminen tai oman teoksen koristelu ei ole hyväksyttävä peruste käyttää sitaattia. Lainata saa vain sen verran kuin on tarpeen lainauksen tarkoituksen täyttämiseksi. Jos lainaus on suurempi kuin mitä tarkoitus edellyttää, esimerkiksi koko runo vaikka yksi säe riittäisi, sitaattioikeus ei enää oikeuta lainausta. Sitaatti ei myöskään salli toisen teosta lainattavan niin, että lainatusta osasta tulee uuden teoksen pääasia. Jos Esa ei ole lainannut liikaa ja on muistanut mainita lähteen ja tekijän, hän ei ole loukannut tekijänoikeutta vaikka on laittanut monisteet saataville nettiin. Sitaatti on yhtä pitävästi voimassa analogisessa kuin digitaalisessakin maailmassa.
Esa hyödynsi valmiiden harjoitustehtävien ideaa uusien tehtävien tekoon. Tekijänoikeus ei suojaa ideaa, vaan idean toteutuksen muotoa. Harjoitustehtävien osalta suojaa saavaa muotoon kuuluu tehtävän selitys, esimerkkilauseiden kokonaisuus, kuvat ja asettelu. Nämäkään eivät saa yksin suojaa, jos ne eivät ole riittävän itsenäisiä ja omaperäisiä. Tehtävän taustalla oleva idea, vaikka kuinka omaperäinen, ei saa suojaa, vaan kuka tahansa voi tehdä saman idean pohjalta uuden tehtävän omilla teksteillä, kuvilla ja asettelulla.
Tekijänoikeus syntyy luonnolliselle henkilölle, eikä siirry automaattisesti, ellei siitä ole sovittu tai siitä ole erikseen säädetty laissa. (Ainut erityissäännös koskee vain tietokoneohjelmia.) Esalla ei ole sopimusta työnantajan kanssa tekijänoikeuden siirtymisestä, joten hän voi turvallisesti olettaa, että tekijänoikeus on yhä hänellä.
Vastaus tehtävään 3C: Lähdekoodi ja muita salaisuuksia
Tätä kysyttiin
Oppilaat Sami, Iiris ja Aslak ohjelmoivat ryhmätyönä tietokonepelin. Pelistä kehittyi hyvä ja se menestyi harrastelijoille suunnatussa pelinkehityskilpailussa. Sami haluaa julkaista pelin lähdekoodin niin, että kuka tahansa voi muokata sitä esimerkiksi Linuxilla ja Macilla toimivaksi. Iiris ja Aslak miettivät onko lähdekoodin tekijänoikeus siirtynyt koululle ja keneltä pitäisi kysyä lupa lähdekoodin julkaisuun. He kysyivät kansliasta, jossa arveltiin että pelin lähdekoodia ei voi julkaista, koska lähdekoodi tulee pitää salassa. Siirtyykö tekijänoikeus automaattisesti koululle, jos oppilas tekee tekijänoikeudella suojatun teoksen koulutyössä? Miten tilanne muuttuisi, jos ohjelman tekemiseen olisi osallistunut myös opettaja omalla luovalla panoksellaan? Voiko alaikäisellä ylipäätään olla tekijänoikeutta? Oppilaat ovat kuulleet, että GPL-lisenssi voi olla hyvä tapa lisensoida lähdekoodi, mutta haluaisivat lisätietoa GPL-lisenssistä. Mitkä ovat GPL-lisenssin perusajatuksen pääpiirteet?
Vastaus
Tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle, tai jos tekijöitä on useita eikä heidän panostaan voi erottaa toisistaan, kaikille tekijöille yhteisesti. Silloin teoksen hyödyntämiseen tarvitaan jokaiselta lupa. Tekijänoikeus ei siirry automaattisesti tekijältään pois ilman erillistä sopimusta tai nimenomaista lain säädöstä. Ainoastaan tekijänoikeus tietokoneohjelmaan, joka on luotu täytettäessä työ- tai virkasuhteesta johtuvia työtehtäviä siirtyy lain nojalla työnantajalle. Oppilaita se ei kuitenkaan koske, sillä he eivät ole työsuhteessa oppilaitokseen tai kuntaan, joten tekijänoikeus säilyy heillä.
Opettajakin voi olla yksi tekijä oppilaiden työssä, jos hänen osuutensa on itsenäinen ja omaperäinen. Silloin hänen on täytynyt vaikuttaa ohjelmaan paljon enemmän kuin vain opastaen ja ohjeistaen. Koska opettaja on työ- tai virkasuhteessa kuntaan, voi tekijänoikeuksien automaattinen siirtyminen opettajalta työnantajalle olla mahdollista, jos tietokoneohjelma on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä. Opettajan työtehtävänä ei varmaankaan ole tietokoneohjelmien luonti, joten tekijänoikeus tuskin siirtyy. Vaikka opettajan tekijänoikeus siirtyisikin työnantajalle, oppilaiden oikeudet eivät siirry mukana.
Tekijänoikeuden lähdekoodin salassapidosta tai julkaisusta päättää tekijä, eikä siihen ole olemassa sääntöjä tai edes yleistä alan käytäntöä – osa ohjelmista julkaistaan pelkästään konekielisenä, osa pelkästään lähdekoodina ja osa molempina.
Tekijä voi päättää julkaista teoksensa vapaalla lisenssillä. Tietokoneohjelmissa yleisin vapaa lisenssi on General Public License, eli GPL. Se antaa kenelle tahansa oikeuden käyttää, kopioida, muuttaa ja jakaa edelleen ohjelmia ja niiden lähdekoodia. Mikäli ohjelmaa muutetaan ja sitä jaetaan edelleen, tulee ohjelma muutoksineen julkaista samalla lisenssillä eikä ohjelman käytölle tai levitykselle saa asettaa lisärajoituksia. GPL ei vaadi, että sillä julkaistua ohjelmaa pitäisi julkaista edelleen ilmaiseksi. Tunnetuin GPL-lisenssillä julkaistu tietokoneohjelma on suomalainen käyttöjärjestelmäydin Linux.
Vastaus tehtävään 2A: Kirjakirppis
Tätä kysyttiin
Oppilaskunta monipuolistaa oppilaiden mahdollisuuksia hankkia oppimateriaalia ja järjestää kirjakirppiksen, jonne oppilaat voivat jättää käytetyt oppikirjat myyntiin. Samalla selvitetään voiko kirjakirppiksen yhteyteen järjestää kirjojen vuokrauspalvelun, jolloin kirjan omistaja saisi vuokrauksen tuoton. Musiikkilinjan oppilaat puolestaan toivovat saavansa koulun kokoelmista nuotteja myös omaan käyttöönsä, joten oppilaskunnan kioskiin hankitaan monitoimilaite, jolla oppilaat voivat kopioida nuotteja ja muuta aineistoa. Laitteen käytöstä peritään oppilaskunnan kulut kattava maksu.
Oppilaskunnan puheenjohtaja Sari alkaa miettiä oppilaskunnan tekijänoikeudellista vastuuta. Tekijänoikeuslain mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin (Tekijänoikeuslaki 2§). Sarin käsityksen mukaan käytettyjen kirjojen jälleenmyynti on yleisön saataviin saattamista ja siten siihen tarvittaisiin kunkin kirjan tekijältä lupa. Se olisi aivan liian työlästä ja välityspalvelu jäisi silloin järjestämättä. Onko oppilaskunnalla oikeus perustaa käytettyjen kirjojen välityspalvelu ja tuleeko heidän saada jokaisen välitetyn kirjan oikeudenhaltijalta lupa, vai onko tekijänoikeus siirtynyt kirjan omistajalle? Olisiko tilanne erilainen, jos oppilaskunta järjestäisi vuokrauspalvelun? Sari pohtii myös voisiko oppilaskunta ottaa vastaan käytettyjä kirjoja lahjoituksina ja lainata niitä kioskista oppilaille. Tulisiko oppilaskunnan hankkia kirjojen lainaamiseen lupa oikeudenhaltijoilta tai maksaa korvausta?
Monitoimilaitteen hankinta arveluttaa Saria. Kopiointi kuuluu tekijän yksinoikeuteen, eikä hän halua oppilaskunnan joutuvan vastuuseen tekijänoikeuden loukkauksesta. Loukkaavatko oppilaat tekijänoikeutta, jos he kopioivat tekijänoikeudella suojattua aineistoa? Voiko oppilaskunta joutua siitä vastuuseen? Vaikuttaako asiaan se, että oppilaskunta perii monitoimilaitteen käytöstä maksun kulujen kattamiseksi?
Vastaus
Tekijänoikeuslain 2 § antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla teos yleisön saataviin. Oppilaskunnan uudistukset ovat periaatteessa tekijän yksinoikeuteen kuuluvia: käytetyn kirjan välittäminen yleisölle myyntiä, vuokrausta tai lainausta varten on teoksen yleisön saataviin saattamista, ja nuottien kopiointi on kappaleen valmistamista. Tekijänoikeuslaki ei kuitenkaan ole ehdoton, sillä tekijänoikeutta on rajoitettu sivistyksellisistä ja muista tärkeistä yhteiskunnallisista syistä. Oppilaskunnan vastuuta pohtivan Sarin kannattaisi ensimmäiseksi tutustua tekijänoikeuslain 19 §:ään, jossa säädetään, että kerran tekijän suostumuksella luovutettu teoskappale saadaan levittää edelleen ilman, että tekijältä tarvitaan uutta lupaa. Tekijälle ei tarvitse maksaa myöskään korvausta teoskappaleen uudesta myynnistä. Oppilaskunnalla ei ole kirjakirppiksen osalta velvollisuutta pyytää lupia välitettävien teosten jälleenmyynnistä. Tekijänoikeus ei kuitenkaan koskaan siirry teoskappaleen luovutuksessa, vaan se säilyy aina oikeudenomistajalla.
Oppilaskunta monipuolistaa oppilaiden mahdollisuuksia hankkia oppimateriaalia ja järjestää kirjakirppiksen, jonne oppilaat voivat jättää käytetyt oppikirjat myyntiin. Samalla selvitetään voiko kirjakirppiksen yhteyteen järjestää kirjojen vuokrauspalvelun, jolloin kirjan omistaja saisi vuokrauksen tuoton. Musiikkilinjan oppilaat puolestaan toivovat saavansa koulun kokoelmista nuotteja myös omaan käyttöönsä, joten oppilaskunnan kioskiin hankitaan monitoimilaite, jolla oppilaat voivat kopioida nuotteja ja muuta aineistoa. Laitteen käytöstä peritään oppilaskunnan kulut kattava maksu.
Oppilaskunnan puheenjohtaja Sari alkaa miettiä oppilaskunnan tekijänoikeudellista vastuuta. Tekijänoikeuslain mukaan tekijällä on yksinomainen oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin (Tekijänoikeuslaki 2§). Sarin käsityksen mukaan käytettyjen kirjojen jälleenmyynti on yleisön saataviin saattamista ja siten siihen tarvittaisiin kunkin kirjan tekijältä lupa. Se olisi aivan liian työlästä ja välityspalvelu jäisi silloin järjestämättä. Onko oppilaskunnalla oikeus perustaa käytettyjen kirjojen välityspalvelu ja tuleeko heidän saada jokaisen välitetyn kirjan oikeudenhaltijalta lupa, vai onko tekijänoikeus siirtynyt kirjan omistajalle? Olisiko tilanne erilainen, jos oppilaskunta järjestäisi vuokrauspalvelun? Sari pohtii myös voisiko oppilaskunta ottaa vastaan käytettyjä kirjoja lahjoituksina ja lainata niitä kioskista oppilaille. Tulisiko oppilaskunnan hankkia kirjojen lainaamiseen lupa oikeudenhaltijoilta tai maksaa korvausta?
Monitoimilaitteen hankinta arveluttaa Saria. Kopiointi kuuluu tekijän yksinoikeuteen, eikä hän halua oppilaskunnan joutuvan vastuuseen tekijänoikeuden loukkauksesta. Loukkaavatko oppilaat tekijänoikeutta, jos he kopioivat tekijänoikeudella suojattua aineistoa? Voiko oppilaskunta joutua siitä vastuuseen? Vaikuttaako asiaan se, että oppilaskunta perii monitoimilaitteen käytöstä maksun kulujen kattamiseksi?
Vastaus
Tekijänoikeuslain 2 § antaa tekijälle yksinoikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla teos yleisön saataviin. Oppilaskunnan uudistukset ovat periaatteessa tekijän yksinoikeuteen kuuluvia: käytetyn kirjan välittäminen yleisölle myyntiä, vuokrausta tai lainausta varten on teoksen yleisön saataviin saattamista, ja nuottien kopiointi on kappaleen valmistamista. Tekijänoikeuslaki ei kuitenkaan ole ehdoton, sillä tekijänoikeutta on rajoitettu sivistyksellisistä ja muista tärkeistä yhteiskunnallisista syistä. Oppilaskunnan vastuuta pohtivan Sarin kannattaisi ensimmäiseksi tutustua tekijänoikeuslain 19 §:ään, jossa säädetään, että kerran tekijän suostumuksella luovutettu teoskappale saadaan levittää edelleen ilman, että tekijältä tarvitaan uutta lupaa. Tekijälle ei tarvitse maksaa myöskään korvausta teoskappaleen uudesta myynnistä. Oppilaskunnalla ei ole kirjakirppiksen osalta velvollisuutta pyytää lupia välitettävien teosten jälleenmyynnistä. Tekijänoikeus ei kuitenkaan koskaan siirry teoskappaleen luovutuksessa, vaan se säilyy aina oikeudenomistajalla.
Vuokrauspalvelun järjestäminen ei onnistu yhtä helposti, sillä 19 §:ssä todetaan myös, että oikeus levittää teoskappaletta edelleen ei koske levittämistä vuokraamalla. Yleisölle vuokraamiseen tarvitaan kunkin teoksen oikeudenhaltijalta lupa.
Teosten lainaaminen sijoittuu oikeudenomistajan määräysvallan kannalta ajateltuna myymisen ja vuokraamisen välimaastoon. Oikeudenomistajalta ei tarvitse pyytää lupaa teoksen yleisölle lainaamista varten, mutta hänellä on oikeus korvaukseen, kun yleisölle lainaamista tapahtuu. Oikeutta korvaukseen ei kuitenkaan ole opetustoimintaa palvelevassa kirjastossa tapahtuvasta lainaamisesta. Opetustoimintaa palvelevalla kirjastolla tarkoitetaan oppilaitosten kirjastoja ja kirjastoja, jotka palvelevat oppilaita ja opiskelijoita. Myös oppilaskunnan ylläpitämä lainahylly saa toimia ilman korvausvelvollisuutta. Se on opetustoimintaa palveleva kirjasto, vaikka se olisikin pieni.
Teosten kopiointi kuuluu tekijän yksinoikeuteen, mutta kopiointi yksityiseen käyttöön on sallittua. (Tekijänoikeuslaki 12 §). Edellytyksenä on, että teos on julkistettu ja kopioitava lähde on laillinen. Välineiden tarjoaminen teosten yksityiseen kopiointiin on sallittua. Yksityistä kopiointia ei tarvitse tehdä omilla välineillä tai edes itse – sen saa antaa muiden tehtäväksi. Ei ole estettä sille, että oppilaskunta perii myös maksua, kun oppilaat käyttävät laitetta yksityiseen kopiointiin. Jos sitä käytettäisiin oppilaiden kustannuksella opettajan johdolla tapahtuvaan kopiointiin, vaatisi kopiointi silloin uuden luvan, sillä koulussa tapahtuvan kopioimisen salliva ministeriön sopima lupa (sopimuslisenssi) kattaa vain oppilaille maksuttomat kopiot.
Vastaus tehtävään 2B: Koulun sävelet
Tätä kysyttiin
Musiikinkurssin ryhmä valmistautuu joulujuhlaan harjoittelemalla musiikkiesityksiä. Harjoittelemista varten oppilaille on monistettu paksusta nuottivihosta aukeama, jossa on kolme juhlassa esitettävää kappaletta. Niiden soittamisen ja laulamisen harjoittelu kuuluu kurssin opetussuunnitelmaan. Vaikka joulujuhlaesitykseen osallistuminen ei kuulu kurssiin, se mielletään kuitenkin kurssin huipentumaksi ja harva jättäytyy esityksestä pois.
Koulun tilaisuuksissa on perinteisesti ollut musiikkiesityksiä, mutta tekijänoikeuden tuntemuksen lisääntyminen on herättänyt kysymyksiä toiminnan luvallisuudesta. Olisiko jokaiselle oppilaalle pitänyt hankkia oma nuottikirja harjoittelua varten kopioinnin sijaan? Pitäisikö musiikin esittämiseen koulun juhlissa hankkia lupa, koska juhla ei kuulu opetukseen ja paikalla on myös oppilaiden vanhempia? Onko luvan hankkinut jokin alueellinen tai valtakunnallinen taho koulun puolesta? Oppitunnitkin ovat julkisia tilaisuuksia ja julkiseen esittämiseen tulee lähtökohtaisesti hankkia lupa. Miksi oppitunnilla esitettävään musiikkiin ei kuitenkaan tarvita lupaa? Useimmat oikeudenomistajat ovat antaneet Teostolle ja Gramexille oikeuden hallinnoida lupia. Mikä on Teoston ja Gramexin ero?
Vastaus
Musiikin julkinen esittäminen on tekijän yksinoikeuteen kuuluvaa teoksen yleisön saataviin saattamista. Koulut voivat kuitenkin esittää musiikkia melko vapaasti ilman, että sen tarvitsisi pyytää erikseen lupaa. Tekijänoikeuslakiin on säädetty tekijän yksinoikeuteen rajoitus, jonka mukaan julkaistua teosta voi esittää opetuksen yhteydessä (21 §). Laissa ei ole tarkemmin säädetty, mikä määritellään opetukseksi, mutta siitä ei ole epäilystä, etteikö kunnallisen koulun oppitunnilla tapahtuva musiikin käyttö olisi tämän rajoituksen mukaan vapaata. Oppitunnin ulkopuolella, mukaan lukien koulun juhlissa tapahtuvat musiikkiesitykset rinnastuvat konserttiin, eikä niitä pidetä opetukseen sisältyvänä, vaikka ne olisivatkin opettavia kokemuksia.
Muun kuin opetuksen yhteydessä tapahtuvan musiikin esittäminen on silti usein luvallista. Kunnat ovat tehneet musiikin tekijöitä edustavien tahojen, Teoston ja Gramexin kanssa sopimuksen musiikin esittämisestä kunnan tapahtumissa. Sopimukset kattavat myös koulun juhlat (poislukien musiikkioppilaitokset) ja muun musiikin esittämisen, joka ei kuulu niin suoraan opetukseen, että se olisi luvallista jo lain mukaan. Koulujen ei tarvitse itse hankkia lupaa juhlissa esitettävään musiikkiin, sillä kunta on hankkinut luvan koulun puolesta.
Laissa säädetään myös, että julkaistun teoksen saa esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja jota ei järjestetä ansiotarkoituksessa. Tämän voisi ajatella sopivan myös koulujen tilaisuuksiin, mikäli teosten esittäminen ei nouse pääasiaksi. Kuntasopimukseen sisältyvästä luvasta johtuen useinkaan opettajien ei tarvitse miettiä onko musiikki tilaisuudessa pääasiassa vai ei, sillä musiikin käyttöön on joka tapauksessa lupa. Koulun juhlissa on musiikilla perinteisesti ollut niin vahva asema, että se voidaan helposti tulkita olevan ainakin yksi tilaisuuden pääasioista.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut Kopioston kanssa kouluille luvan valokopioida julkaisuja tietyn määrän (sopimuslisenssi). Lupaan sisältyy myös nuottien kopiointi, joskin niiden osalta rajat ovat tavallista tiukemmat: nuotteja voi valokopioida korkeintaan 10 sivua julkaisua kohti, mutta kuitenkin korkeintaan puolet julkaisusta. Luvassa on mainittu, että lupa kattaa myös nuottien kopioimisen oppilaitoksen maksuttomiin tilaisuuksiin kuuluvia esityksiä ja niihin valmistautumista varten. Koulu voi itse valita hankkiiko se kaikille oppilailleen nuottivihot, vai jakaako se nuotit monisteilla, kun kopioitava määrä on sopimuslisenssin rajoissa. Jos kopioitava määrä ylittyisi, tulee oppilaille hankkia nuottivihot.
Teosto on säveltäjiä, sovittajia ja sanoittajia edustava järjestö, joka hallinnoi asiakkaidensa tekijänoikeuksia. Se myöntää lupia hallinnoimansa musiikin esittämiseen ja kopioimiseen. Gramex edustaa esiintyviä taiteilijoita ja tuottajia. Teostolta tarvitaan lupa kun musiikkia esitetään itse soittaen ja laulaen, kun esitettävää kappaletta ei ole tehty itse. Gramexilta tarvitaan lupa, kun musiikkia esitetään äänitteeltä.
Musiikinkurssin ryhmä valmistautuu joulujuhlaan harjoittelemalla musiikkiesityksiä. Harjoittelemista varten oppilaille on monistettu paksusta nuottivihosta aukeama, jossa on kolme juhlassa esitettävää kappaletta. Niiden soittamisen ja laulamisen harjoittelu kuuluu kurssin opetussuunnitelmaan. Vaikka joulujuhlaesitykseen osallistuminen ei kuulu kurssiin, se mielletään kuitenkin kurssin huipentumaksi ja harva jättäytyy esityksestä pois.
Koulun tilaisuuksissa on perinteisesti ollut musiikkiesityksiä, mutta tekijänoikeuden tuntemuksen lisääntyminen on herättänyt kysymyksiä toiminnan luvallisuudesta. Olisiko jokaiselle oppilaalle pitänyt hankkia oma nuottikirja harjoittelua varten kopioinnin sijaan? Pitäisikö musiikin esittämiseen koulun juhlissa hankkia lupa, koska juhla ei kuulu opetukseen ja paikalla on myös oppilaiden vanhempia? Onko luvan hankkinut jokin alueellinen tai valtakunnallinen taho koulun puolesta? Oppitunnitkin ovat julkisia tilaisuuksia ja julkiseen esittämiseen tulee lähtökohtaisesti hankkia lupa. Miksi oppitunnilla esitettävään musiikkiin ei kuitenkaan tarvita lupaa? Useimmat oikeudenomistajat ovat antaneet Teostolle ja Gramexille oikeuden hallinnoida lupia. Mikä on Teoston ja Gramexin ero?
Vastaus
Musiikin julkinen esittäminen on tekijän yksinoikeuteen kuuluvaa teoksen yleisön saataviin saattamista. Koulut voivat kuitenkin esittää musiikkia melko vapaasti ilman, että sen tarvitsisi pyytää erikseen lupaa. Tekijänoikeuslakiin on säädetty tekijän yksinoikeuteen rajoitus, jonka mukaan julkaistua teosta voi esittää opetuksen yhteydessä (21 §). Laissa ei ole tarkemmin säädetty, mikä määritellään opetukseksi, mutta siitä ei ole epäilystä, etteikö kunnallisen koulun oppitunnilla tapahtuva musiikin käyttö olisi tämän rajoituksen mukaan vapaata. Oppitunnin ulkopuolella, mukaan lukien koulun juhlissa tapahtuvat musiikkiesitykset rinnastuvat konserttiin, eikä niitä pidetä opetukseen sisältyvänä, vaikka ne olisivatkin opettavia kokemuksia.
Muun kuin opetuksen yhteydessä tapahtuvan musiikin esittäminen on silti usein luvallista. Kunnat ovat tehneet musiikin tekijöitä edustavien tahojen, Teoston ja Gramexin kanssa sopimuksen musiikin esittämisestä kunnan tapahtumissa. Sopimukset kattavat myös koulun juhlat (poislukien musiikkioppilaitokset) ja muun musiikin esittämisen, joka ei kuulu niin suoraan opetukseen, että se olisi luvallista jo lain mukaan. Koulujen ei tarvitse itse hankkia lupaa juhlissa esitettävään musiikkiin, sillä kunta on hankkinut luvan koulun puolesta.
Laissa säädetään myös, että julkaistun teoksen saa esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja jota ei järjestetä ansiotarkoituksessa. Tämän voisi ajatella sopivan myös koulujen tilaisuuksiin, mikäli teosten esittäminen ei nouse pääasiaksi. Kuntasopimukseen sisältyvästä luvasta johtuen useinkaan opettajien ei tarvitse miettiä onko musiikki tilaisuudessa pääasiassa vai ei, sillä musiikin käyttöön on joka tapauksessa lupa. Koulun juhlissa on musiikilla perinteisesti ollut niin vahva asema, että se voidaan helposti tulkita olevan ainakin yksi tilaisuuden pääasioista.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut Kopioston kanssa kouluille luvan valokopioida julkaisuja tietyn määrän (sopimuslisenssi). Lupaan sisältyy myös nuottien kopiointi, joskin niiden osalta rajat ovat tavallista tiukemmat: nuotteja voi valokopioida korkeintaan 10 sivua julkaisua kohti, mutta kuitenkin korkeintaan puolet julkaisusta. Luvassa on mainittu, että lupa kattaa myös nuottien kopioimisen oppilaitoksen maksuttomiin tilaisuuksiin kuuluvia esityksiä ja niihin valmistautumista varten. Koulu voi itse valita hankkiiko se kaikille oppilailleen nuottivihot, vai jakaako se nuotit monisteilla, kun kopioitava määrä on sopimuslisenssin rajoissa. Jos kopioitava määrä ylittyisi, tulee oppilaille hankkia nuottivihot.
Teosto on säveltäjiä, sovittajia ja sanoittajia edustava järjestö, joka hallinnoi asiakkaidensa tekijänoikeuksia. Se myöntää lupia hallinnoimansa musiikin esittämiseen ja kopioimiseen. Gramex edustaa esiintyviä taiteilijoita ja tuottajia. Teostolta tarvitaan lupa kun musiikkia esitetään itse soittaen ja laulaen, kun esitettävää kappaletta ei ole tehty itse. Gramexilta tarvitaan lupa, kun musiikkia esitetään äänitteeltä.
Vastaus kysymykseen 2C: Liikkuva kuva
Tätä kysyttiin
Kuvataiteen opettaja Mikko haluaa opettaa kuvakokoja ja kuvakulmia, sekä tarinan rakentumista leikkauksen avulla televisiosarjoissa. Hän haluaa käyttää oppilaita kiinnostavia sarjoja ja esittää otteita Salatut elämät -sarjasta. Mikko on nauhoittanut sarjasta muutamia jaksoja, mutta on epävarma tarvitaanko nauhoittamiseen ja esittämiseen erillinen lupa. Sen monimutkaiseen hakemiseen ja mahdolliseen maksamiseen koululla ei ole resursseja. Tulisiko Mikon hankkia lupa ohjelmien nauhoittamiseen, vai onko lupa hankittu hänen puolestaan? Kerro myös koskeeko jokin tekijänoikeuden rajoitus (poikkeus) teosten esittämistä opetuksessa.
Opettajilla on tapana nauhoittaa opetuskäyttöön televisio-ohjelmia ja säilyttää niitä opettajanhuoneessa kasetteina ja DVD-levyinä. Osa tallenteista on todella vanhoja. Onko opetuskäyttöön nauhoitettujen ohjelmien säilytysaikaa rajoitettu? Joukossa on myös joitakin kokoillan elokuvia. Onko kokoillan elokuvien esittämiseen valmiiksi lupa, ja jos ei ole, mistä sen saa?
Mikko on löytänyt YouTubesta joitakin hyviä harrastelijavideoita, joita hän haluaisi esittää oppilaille videotykin kautta. Voiko Mikko esittää Youtubesta videoita ilman erillistä lupaa? Jos lupa tarvitaan, kuka sen voi antaa?
Vastaus
Elokuvien esittäminen ja nauhoittaminen kuuluu tekijän yksinoikeuteen, joten tekijältä tarvitaan siihen lupa. Opetuksen yhteydessä on lain mukaan sallittua esittää teoksia ilman, että siihen tarvitsee hakea lupaa tai maksaa korvauksia. Tämä ei kuitenkaan koske elokuvateoksia, joten niiden osalta lupa tarvitaan. Tekijänoikeudellisesti elokuvateoksia ovat kaikki liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältävät teokset, olivatpa ne lyhyitä televisiomainoksia tai kokoillan elokuvia.
Teosten käytön helpottamiseksi on opetusta varten kaksi sopimuslisenssiä: sopimuslisenssi valokopioinnista ja sopimuslisenssi opetusnauhoituksesta. Molempien osalta opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut koulujen puolesta tekijöitä edustavan järjestön kanssa luvan teosten käyttämiseen opetuksessa. Opetusnauhoituksesta ministeriö on sopinut sekä Kopioston että Tuotoksen kanssa samansisältöisen luvan, joiden ehtoja noudattaen kouluissa voidaan nauhoittaa televisio-ohjelmia opetusta varten. Sopimukseen kuuluvia ohjelmia voi nauhoittaa opetuskäyttöön ilman korvaus- tai ilmoitusvelvollisuutta. Kaikki kanavat tai ohjelmatyypit eivät kuitenkaan kuulu sopimukseen.
Sopimukseen kuuluvat kanavat ovat YLE TV1, YLE TV2, MTV3, YLE Teema ja FST5. Ohjelmatyypeistä luvan ulkopuolella ovat ulkomaiset jatkuvajuoniset sarjat, kaikki mainokset sekä ulkomaiset ja kotimaiset elokuvateatteri- tai tallennelevitykseen tarkoitetut elokuvat. Näiden ohjelmien tallentamiseen tarvitaan erillinen lupa, mutta sekin lupa on useimmissa tapauksissa saatavissa elokuvan tuottajia edustavan järjestön kautta. Edellä mainituilta kanavilta lähetetyt kotimaiset sarjat kuuluvat lupaan.
Mikon tarvitsema Salatut elämät -sarja, joka lähetetään MTV3:lta, on siis lupaan kuuluva, joten hänen ei tarvitse hankkia enää uutta lupaa sarjan nauhoittamiseen ja esittämiseen opetuksessa. Luvan ehtoihin kuuluu, että nauhoitettuja ohjelmia voi säilyttää ja käyttää kahden vuoden ajan lähetysajankohdasta. Opetusohjelmia voi kuitenkin säilyttää ja käyttää ilman aikarajaa niin kauan kuin ne ovat asiasisällöltään ajantasaisia.
YouTubesta tallentaminen ei kuulu ministeriön sopimaan lupaan. Tekijänoikeudellisessa mielessä kaikki YouTubessa olevat videot ovat elokuvateoksia ja koska tekijänoikeuden rajoitus teosten vapaasta esittämisestä opetuksessa ei niitä koske, tarvitaan kaikkien sopimuslisenssin ulkopuolelle jäävien elokuvateosten esittämiseen lupa. Elokuvateoksien on katsottu tarvitsevan muita teoksia suurempaa suojaa, mutta tämän osalta lain voidaan sanoa olevan jäljessä, sillä se ei erottele teatteri- tai tallennelevitykseen tarkoitettuja kokoillan elokuvia muista elokuvateoksista samalla tavalla kuin sopimuslisenssi erottelee.
Aktiivisilta YouTuben käyttäjiltä saa luvan yleensä helposti kysymällä sähköpostilla. Joitakin elokuvateoksia on laitettu levitykseen vapaalla lisenssillä ja niitä voi useimmiten esittää vapaasti. Vapaisiin lisensseihin kuuluu, että ne antavat käyttäjälle tekijänoikeuslakia laajemmat oikeudet käyttää teosta. Nämä laajemmat käyttöoikeudet on aina kirjattu lisenssiin. Täysin rajatonta käyttöoikeutta eivät vapaatkaan lisenssit yleensä anna.
Linkkejä esityslupia tarjoaviin tahoihin: http://iprinfo.com/page.php?page_id=372
Linkkejä vapaisiin aineistoihin: http://iprinfo.com/page.php?page_id=394
Kuvataiteen opettaja Mikko haluaa opettaa kuvakokoja ja kuvakulmia, sekä tarinan rakentumista leikkauksen avulla televisiosarjoissa. Hän haluaa käyttää oppilaita kiinnostavia sarjoja ja esittää otteita Salatut elämät -sarjasta. Mikko on nauhoittanut sarjasta muutamia jaksoja, mutta on epävarma tarvitaanko nauhoittamiseen ja esittämiseen erillinen lupa. Sen monimutkaiseen hakemiseen ja mahdolliseen maksamiseen koululla ei ole resursseja. Tulisiko Mikon hankkia lupa ohjelmien nauhoittamiseen, vai onko lupa hankittu hänen puolestaan? Kerro myös koskeeko jokin tekijänoikeuden rajoitus (poikkeus) teosten esittämistä opetuksessa.
Opettajilla on tapana nauhoittaa opetuskäyttöön televisio-ohjelmia ja säilyttää niitä opettajanhuoneessa kasetteina ja DVD-levyinä. Osa tallenteista on todella vanhoja. Onko opetuskäyttöön nauhoitettujen ohjelmien säilytysaikaa rajoitettu? Joukossa on myös joitakin kokoillan elokuvia. Onko kokoillan elokuvien esittämiseen valmiiksi lupa, ja jos ei ole, mistä sen saa?
Mikko on löytänyt YouTubesta joitakin hyviä harrastelijavideoita, joita hän haluaisi esittää oppilaille videotykin kautta. Voiko Mikko esittää Youtubesta videoita ilman erillistä lupaa? Jos lupa tarvitaan, kuka sen voi antaa?
Vastaus
Elokuvien esittäminen ja nauhoittaminen kuuluu tekijän yksinoikeuteen, joten tekijältä tarvitaan siihen lupa. Opetuksen yhteydessä on lain mukaan sallittua esittää teoksia ilman, että siihen tarvitsee hakea lupaa tai maksaa korvauksia. Tämä ei kuitenkaan koske elokuvateoksia, joten niiden osalta lupa tarvitaan. Tekijänoikeudellisesti elokuvateoksia ovat kaikki liikkuvaa kuvaa ja ääntä sisältävät teokset, olivatpa ne lyhyitä televisiomainoksia tai kokoillan elokuvia.
Teosten käytön helpottamiseksi on opetusta varten kaksi sopimuslisenssiä: sopimuslisenssi valokopioinnista ja sopimuslisenssi opetusnauhoituksesta. Molempien osalta opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut koulujen puolesta tekijöitä edustavan järjestön kanssa luvan teosten käyttämiseen opetuksessa. Opetusnauhoituksesta ministeriö on sopinut sekä Kopioston että Tuotoksen kanssa samansisältöisen luvan, joiden ehtoja noudattaen kouluissa voidaan nauhoittaa televisio-ohjelmia opetusta varten. Sopimukseen kuuluvia ohjelmia voi nauhoittaa opetuskäyttöön ilman korvaus- tai ilmoitusvelvollisuutta. Kaikki kanavat tai ohjelmatyypit eivät kuitenkaan kuulu sopimukseen.
Sopimukseen kuuluvat kanavat ovat YLE TV1, YLE TV2, MTV3, YLE Teema ja FST5. Ohjelmatyypeistä luvan ulkopuolella ovat ulkomaiset jatkuvajuoniset sarjat, kaikki mainokset sekä ulkomaiset ja kotimaiset elokuvateatteri- tai tallennelevitykseen tarkoitetut elokuvat. Näiden ohjelmien tallentamiseen tarvitaan erillinen lupa, mutta sekin lupa on useimmissa tapauksissa saatavissa elokuvan tuottajia edustavan järjestön kautta. Edellä mainituilta kanavilta lähetetyt kotimaiset sarjat kuuluvat lupaan.
Mikon tarvitsema Salatut elämät -sarja, joka lähetetään MTV3:lta, on siis lupaan kuuluva, joten hänen ei tarvitse hankkia enää uutta lupaa sarjan nauhoittamiseen ja esittämiseen opetuksessa. Luvan ehtoihin kuuluu, että nauhoitettuja ohjelmia voi säilyttää ja käyttää kahden vuoden ajan lähetysajankohdasta. Opetusohjelmia voi kuitenkin säilyttää ja käyttää ilman aikarajaa niin kauan kuin ne ovat asiasisällöltään ajantasaisia.
YouTubesta tallentaminen ei kuulu ministeriön sopimaan lupaan. Tekijänoikeudellisessa mielessä kaikki YouTubessa olevat videot ovat elokuvateoksia ja koska tekijänoikeuden rajoitus teosten vapaasta esittämisestä opetuksessa ei niitä koske, tarvitaan kaikkien sopimuslisenssin ulkopuolelle jäävien elokuvateosten esittämiseen lupa. Elokuvateoksien on katsottu tarvitsevan muita teoksia suurempaa suojaa, mutta tämän osalta lain voidaan sanoa olevan jäljessä, sillä se ei erottele teatteri- tai tallennelevitykseen tarkoitettuja kokoillan elokuvia muista elokuvateoksista samalla tavalla kuin sopimuslisenssi erottelee.
Aktiivisilta YouTuben käyttäjiltä saa luvan yleensä helposti kysymällä sähköpostilla. Joitakin elokuvateoksia on laitettu levitykseen vapaalla lisenssillä ja niitä voi useimmiten esittää vapaasti. Vapaisiin lisensseihin kuuluu, että ne antavat käyttäjälle tekijänoikeuslakia laajemmat oikeudet käyttää teosta. Nämä laajemmat käyttöoikeudet on aina kirjattu lisenssiin. Täysin rajatonta käyttöoikeutta eivät vapaatkaan lisenssit yleensä anna.
Linkkejä esityslupia tarjoaviin tahoihin: http://iprinfo.com/page.php?page_id=372
Linkkejä vapaisiin aineistoihin: http://iprinfo.com/page.php?page_id=394
Vastaus tehtävään 1A: Tekijänoikeuden mahdollisuudet
Tätä kysyttiin
Oppilaasi Salla on monin tavoin lahjakas luovassa ilmaisussa ja haluaisit rohkaista häntä hakeutumaan taiteelliseen ammattiin. Salla on kuitenkin sitä mieltä, ettei taiteella tule toimeen, koska ”kaikki on nykyään niin helposti kopioitavissa”. Miten esittelisit tekijänoikeutta Sallalle? Minkälaisia oikeuksia tekijänoikeus tuo tekijälle? Kerro ainakin mitä aineistoja tekijänoikeuden suoja koskee, mitä yksinoikeuksia tekijällä on teokseen ja miten hän voi saada teoksesta tuloja. Kerro myös miten tekijänoikeus syntyy ja mitä tekijänoikeuden suoja tarkoittaa tekijän kannalta, jos suojaa loukataan. Mistä tekijänoikeudesta saa tietoa?
Vastaus
Luovalla alalla lahjakkaan Sallan rohkaisu taiteilijan ammattiin ei jää pelkästään opettajan harteille, sillä tekijänoikeus on yhteiskunnan tapa rohkaista luovia ihmisiä valjastamaan taidoistaan ammatin. Tekijänoikeus suojaa luovan työn tulosta. Se antaa tekijälle yksinoikeuden teoksen kappaleen valmistamiseen ja teoksen yleisön saataviin saattamiseen. Käytännössä kaikki teosten taloudellinen hyödyntäminen tapahtuu näillä kahdella tavalla ja siksi näitä yksinoikeuksia kutsutaan tekijän taloudellisiksi oikeuksiksi. Kappaleen valmistamista tapahtuu aina kun teoksesta otetaan kopio. Teoksen yleisöön saataviin saattaminen voi tapahtua fyysistä teoskappaletta levittämällä, teosta esittämällä esimerkiksi laulaen, lausuen tai teoksen kappaleen toistamista apuvälineen avulla, teosta välittämällä etäisyyksien päähän, kuten radio-lähetyksen avulla tai internetin kautta ja teosta näyttämällä sellaisenaan esimerkiksi galleriassa. Näihin on olemassa jokapäiväistä elämää helpottavia rajoituksia, kuten että jo kerran tekijän luvalla luovutettua teoskappaletta voi levittää edelleen ja näyttää julkisesti ilman tekijän lupaa. Taloudelliset oikeudet voi luovuttaa toiselle osittain tai kokonaan esimerkiksi kertakorvausta vastaan.
Taloudellisten oikeuksien lisäksi tekijällä on moraalisia oikeuksia. Niillä viitataan pelkästään tekijänoikeuslaissa turvattuihin moraalisiin oikeuksiin, eikä siihen kuulu muut eettiset teosten käyttöä koskevat ohjeet, kuten tutkimuseettiset ohjeet. Moraaliset oikeudet on säädetty tekijän persoonan suojaksi eikä niistä voi sitovasti luopua samalla tavalla kuin taloudellisista oikeuksista. Tärkein tekijän moraalinen oikeus on tulla mainituksi tekijänä kuten hyvä tapa vaatii. Tällä voi olla taloudellistakin merkitystä, sillä tämän avulla tekijä saa itselleen näkyvyyttä teoksensa yhteydessä. Tekijällä on myös moraalinen oikeus kieltää teoksen muuntelemisen tai esittämisen tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla tai loukkaavassa yhteydessä. Tämä suojaa tekijää silloinkin kun hän on luovuttanut muunteluoikeuden eteenpäin esimerkiksi käännöksen tekoa varten. Kuvataiteen teoksen tekijällä on vielä moraalinen oikeus saada teos nähtävilleen, jollei siitä aiheudu teoksen omistajalle kohtuutonta haittaa.
Lain mukaan tekijänoikeuden suojaa saavat kirjalliset ja taiteelliset teokset. Teoksen määrittelyä oli kuvattu hyvin monessa vastauksessa. Tässä ote Anne-Marin teosmäärittelystä, joka on niin kattava, ettei siihen ole oikeastaan mitään lisättävää: Tekijänoikeus koskee luotua teosmuotoa, mutta ei ideaa, tekniikka, materiaaleja tai teoksen sisältämään tietoa tai teoriaa. Teoksen on ylitettävä teoskynnys eli sen on oltava omaperäinen ja itsenäinen teos, esim. valokuvateos, taidemaalaus (olkoonpa kuinka huonosti tehty tahansa), näytelmä, elokuva, kaunokirjallisuus, runo, rakennus, taidekäsityö tai vaikkapa sävellys. Yleensä tekijänoikeudelliseksi katsotaan sellainen teos, jonka syntyyn tekijällä on ollut oleellinen vaikutus (vrt. linnunlaulun äänittäminen, johon tosin voidaan soveltaa lähioikeutta, luonnontapahtuminen valokuvaaminen tms.). Vastauksesta käy hyvin ilmi, miten erilaiset työt voivat olla teoksia sekä idean ja muodon erottelu, ja lisäksi vielä se, että esimerkiksi työn taiteellinen laadukkuus ei vaikuta teoskynnysarviointiin. Myös esimerkiksi Arjalla oli hyvä teosmääritelmä: Tekijänoikeus koskee teosta, joka on itsenäisen luomistyön tulos ja riittävän omaperäinen. Se voi olla lähes mikä tahansa: kuva, musiikkia, tekstiä, esine jne.
Oppilaasi Salla on monin tavoin lahjakas luovassa ilmaisussa ja haluaisit rohkaista häntä hakeutumaan taiteelliseen ammattiin. Salla on kuitenkin sitä mieltä, ettei taiteella tule toimeen, koska ”kaikki on nykyään niin helposti kopioitavissa”. Miten esittelisit tekijänoikeutta Sallalle? Minkälaisia oikeuksia tekijänoikeus tuo tekijälle? Kerro ainakin mitä aineistoja tekijänoikeuden suoja koskee, mitä yksinoikeuksia tekijällä on teokseen ja miten hän voi saada teoksesta tuloja. Kerro myös miten tekijänoikeus syntyy ja mitä tekijänoikeuden suoja tarkoittaa tekijän kannalta, jos suojaa loukataan. Mistä tekijänoikeudesta saa tietoa?
Vastaus
Luovalla alalla lahjakkaan Sallan rohkaisu taiteilijan ammattiin ei jää pelkästään opettajan harteille, sillä tekijänoikeus on yhteiskunnan tapa rohkaista luovia ihmisiä valjastamaan taidoistaan ammatin. Tekijänoikeus suojaa luovan työn tulosta. Se antaa tekijälle yksinoikeuden teoksen kappaleen valmistamiseen ja teoksen yleisön saataviin saattamiseen. Käytännössä kaikki teosten taloudellinen hyödyntäminen tapahtuu näillä kahdella tavalla ja siksi näitä yksinoikeuksia kutsutaan tekijän taloudellisiksi oikeuksiksi. Kappaleen valmistamista tapahtuu aina kun teoksesta otetaan kopio. Teoksen yleisöön saataviin saattaminen voi tapahtua fyysistä teoskappaletta levittämällä, teosta esittämällä esimerkiksi laulaen, lausuen tai teoksen kappaleen toistamista apuvälineen avulla, teosta välittämällä etäisyyksien päähän, kuten radio-lähetyksen avulla tai internetin kautta ja teosta näyttämällä sellaisenaan esimerkiksi galleriassa. Näihin on olemassa jokapäiväistä elämää helpottavia rajoituksia, kuten että jo kerran tekijän luvalla luovutettua teoskappaletta voi levittää edelleen ja näyttää julkisesti ilman tekijän lupaa. Taloudelliset oikeudet voi luovuttaa toiselle osittain tai kokonaan esimerkiksi kertakorvausta vastaan.
Taloudellisten oikeuksien lisäksi tekijällä on moraalisia oikeuksia. Niillä viitataan pelkästään tekijänoikeuslaissa turvattuihin moraalisiin oikeuksiin, eikä siihen kuulu muut eettiset teosten käyttöä koskevat ohjeet, kuten tutkimuseettiset ohjeet. Moraaliset oikeudet on säädetty tekijän persoonan suojaksi eikä niistä voi sitovasti luopua samalla tavalla kuin taloudellisista oikeuksista. Tärkein tekijän moraalinen oikeus on tulla mainituksi tekijänä kuten hyvä tapa vaatii. Tällä voi olla taloudellistakin merkitystä, sillä tämän avulla tekijä saa itselleen näkyvyyttä teoksensa yhteydessä. Tekijällä on myös moraalinen oikeus kieltää teoksen muuntelemisen tai esittämisen tekijän taiteellista arvoa loukkaavalla tavalla tai loukkaavassa yhteydessä. Tämä suojaa tekijää silloinkin kun hän on luovuttanut muunteluoikeuden eteenpäin esimerkiksi käännöksen tekoa varten. Kuvataiteen teoksen tekijällä on vielä moraalinen oikeus saada teos nähtävilleen, jollei siitä aiheudu teoksen omistajalle kohtuutonta haittaa.
Lain mukaan tekijänoikeuden suojaa saavat kirjalliset ja taiteelliset teokset. Teoksen määrittelyä oli kuvattu hyvin monessa vastauksessa. Tässä ote Anne-Marin teosmäärittelystä, joka on niin kattava, ettei siihen ole oikeastaan mitään lisättävää: Tekijänoikeus koskee luotua teosmuotoa, mutta ei ideaa, tekniikka, materiaaleja tai teoksen sisältämään tietoa tai teoriaa. Teoksen on ylitettävä teoskynnys eli sen on oltava omaperäinen ja itsenäinen teos, esim. valokuvateos, taidemaalaus (olkoonpa kuinka huonosti tehty tahansa), näytelmä, elokuva, kaunokirjallisuus, runo, rakennus, taidekäsityö tai vaikkapa sävellys. Yleensä tekijänoikeudelliseksi katsotaan sellainen teos, jonka syntyyn tekijällä on ollut oleellinen vaikutus (vrt. linnunlaulun äänittäminen, johon tosin voidaan soveltaa lähioikeutta, luonnontapahtuminen valokuvaaminen tms.). Vastauksesta käy hyvin ilmi, miten erilaiset työt voivat olla teoksia sekä idean ja muodon erottelu, ja lisäksi vielä se, että esimerkiksi työn taiteellinen laadukkuus ei vaikuta teoskynnysarviointiin. Myös esimerkiksi Arjalla oli hyvä teosmääritelmä: Tekijänoikeus koskee teosta, joka on itsenäisen luomistyön tulos ja riittävän omaperäinen. Se voi olla lähes mikä tahansa: kuva, musiikkia, tekstiä, esine jne.
Tekijänoikeuslaki suojaa lähioikeuksilla myös joitakin muita työn tuloksia kuin teoksia. Sallaa ehkä eniten koskettavat lähioikeudet ovat esittävän taiteilijan ja valokuvaajan suoja. Heidän työnsä suoja on lähes samansisältöinen kuin teoksien suoja ja eroaa lähinnä kestoltaan. Esittävää taiteilijan esityksen kuvaamiseen tai muuhun tallentamiseen vaaditaan tämän lupa, ja esityksiin tai valokuviin on samanlainen yksinoikeus levitykseen ja kopiointiin kuin teoksillakin.
Salla on oikeassa siinä, että teoksia voi kopioida helposti. Yksityiskäyttöön kopiointi on lain mukaan sallittua ilman lupaa, kun kopiointi tapahtuu laillisesta lähteestä. Laajamittainen kopiointi ja kopioiden jakaminen yleisölle ei kuitenkaan ole koskaan yksityistä käyttöä. Tekijä voi hinnoitella kaikenlaisen teoksen kappaleen valmistamisen ja yleisön saataviin saattamisen, mitä ei ole erikseen tekijänoikeuslain rajoituksissa sallittu (kaikki rajoitukset säädetään tekijänoikeuslain 2 luvussa). Ilman tekijän lupaa tehty muu kuin rajoitusten mukainen teoksen kappaleen valmistaminen ja yleisön saataviin saattaminen on tekijänoikeuden loukkaus. Loukkauksien valvonta on kuitenkin periaatteessa tekijöiden tehtävä itse.
Tahallinen tai törkeästä huolimattomuudesta tehty tekijänoikeuden loukkaus on säädetty rikokseksi. Teon vakavuudesta riippuen kyseessä on joko sakolla rangaistava tekijänoikeusrikkomus tai vankilatuomionkin mahdollistava tekijänoikeusrikos. Ne ovat kuitenkin asianomistajarikoksia, joita poliisi tutkii vain, jos asianomistaja vaatii rangaistusta.
Käytännössä valvontaa on helpotettu perustamalla tekijöitä edustavia järjestöjä, jotka puuttuvat loukkauksiin tekijän puolesta – ja myös myöntävät massalupia edustamiensa teosten käyttöön tilittäen korvaukset tekijöille. Valvovia ja lupia hallinnoivia järjestöjä ovat esimerkiksi Teosto ja Kopiosto, ja pelkästään tekijänoikeuksien valvontaa varten on perustettu järjestö TTVK (Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus). Kun teosta on käytetty tekijänoikeutta loukaten, on tekijällä aina oikeus saada hyvitys teoksen käytöstä. Jos loukkaus on tuottamuksellinen tai tahallinen, tulee tekijälle maksaa myös korvauksia aiheutuneesta vahingoista ja menetyksestä, joita voi olla selvittelykulut, menetetyt tuotot tai kärsimys.
Tekijänoikeus on perustaltaan yksinkertainen: tekijän lupa tarvitaan kun teosta halutaan kopioida tai saattaa yleisön saataviin. Yksityiskohtineen siitä on kuitenkin muodostunut monimutkainen oikeudellinen rakennelma sekä tekijän että teoksen käyttäjän kannalta, eikä tekijänoikeuslain lukeminen aina anna selvää vastausta. Moni hyvä perustiedon lähde oli mainittu vastauksissanne, kuten Kopiraitin Tekijänoikeuden ABC, http://www.kopiraitti.fi/tekijanoikeuksien_abc/ Kopioston sivujen ”Tietoa tekijänoikeudesta”-osasta ja usein kysytyistä kysymyksistä. Tuhtia ja yksityiskohtaista tietoa voi hakea kirjastosta esimerkiksi Pirkko-Liisa Haarmannin kirjasta Tekijänoikeus ja lähioikeudet. Jokainen voi kysyä Tekijänoikeusneuvostolta lausuntoa tekijänoikeuslain tulkinnasta ja lausunnot on luettavissa opetus- ja kulttuuriministeriön nettisivuilta. Neuvosto ei kuitenkaan valvo tekijänoikeuksien noudattamista.
Perinteinen tapa tienata luovalla työllä on myydä teosten kappaleita ja käyttöoikeuksia julkiseen käyttöön tai myydä kaikki teoksen oikeudet eteenpäin kustantajille tai esimerkiksi kuvapankkeihin. Luovalla työllä leivän ansainta voi kuitenkin olla monella tavalla luovaa. Moni on antanut teoksensa vapaasti kopioitavaksi, jotta ne leviävät mahdollisimman laajalle tarkoituksena kerätä tuloja jollakin muulla tavalla. Luovalla alalla on miljoonia ammattilaisia ja aina on ollut tilaa uusille tulijoille, myös Sallalle.
Vastaus tehtävään 1B: Lupalappu kopiointiin
Tätä kysyttiin
Yhteiskuntaopin opettaja Eero koostaa valokopiokoneella oppimateriaalia Suomen eduskunnasta. Hän leikkaa koosteeseen valokuvia sanomalehdistä ja tulostaa muutaman kuvan internetistä. Tekijänoikeuslain mukaan tekijältä tarvitaan lupa teoksen kopiointiin. Eero on lukenut laista, että useimmat valokuvat eivät ole teoksia, mutta hän arvelee että valokuvia ei silti voi kopioida vapaasti. Millainen oikeus kuvaajalla on valokuvaan ja miten se eroaa teoksen suojasta?
Eero haluaa olla hyvänä esimerkkinä ja tehdä oppimateriaalin luvallisesti. Hän tietää, että kouluilla on lupa ottaa rajallisesti kopioita valokuvista ja muustakin suojatusta aineistosta. Millä perusteella ja miten laajasti koulussa voidaan kopioida suojattuja aineistoja? Voiko eri lähteistä otettuja aineistoja yhdistää kopioitaessa yhdelle sivulle? Voiko aineistoja kopioida myös internetistä?
Eero esittää monistamaansa oppimateriaalia luokalle dokumenttikameralla. Sillä voi esittämisen lisäksi tallentaa aineistot digitaaliseen muotoon, jolloin ne voidaan jakaa tiedostoina oppilaille tai esittää myöhemmin luokalle suoraan kameran muistista. Dokumenttikameroiden mukana luokkiin on asennettu videotykit, joihin Eero voi kytkeä oman kannettavan tietokoneensa ja hyödyntää opetuksessa myös PowerPointtia. Onko aineistojen esittäminen dokumenttikameralla tekijänoikeudellisesti ongelmallisempaa kuin aiemmin käytetyillä piirtoheittimillä heijastaminen? Miten tekijänoikeus suhtautuu aineiston tallentamiseen digitaaliseen muotoon dokumenttikameran muistiin? Entä aineiston lataamiseen internetistä esimerkiksi PowerPoint-esitykseen?
Vastaus
Tekijänoikeuslaki suojaa itsenäisiä ja omaperäisiä teoksia. Valokuva voi olla teos, mutta useimmat valokuvat otetaan kuitenkin olosuhteissa joissa itsenäisyydelle ja omaperäisyydelle ei ole niin paljon sijaa, että lopputulos ylittäisi teoskynnyksen. Alle teostason jääviä valokuvia on haluttu suojata, joten tekijänoikeuslaki suojaa jokaista valokuvaa vähintään lähioikeudella. Tämä suojamuoto vastaa pitkälti teoksen tekijänoikeussuojaa: valokuvan ottajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna (tekijänoikeuslaki 49 a §). Suurin ero suojamuotojen välillä on suojan kesto. Valokuvan lähioikeudellinen suoja on voimassa 50 vuotta kuvan valmistusvuodesta ja teoksen suoja on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta.
Teoksen ja valokuvan kopioimiseen tarvitaan tekijän lupa. Opetusta varten kopioidessa jokaiselta tekijältä luvan kysyminen erikseen olisi käytännössä liian työlästä ja aikaa vievää. Teosten massakäyttöä varten onkin luotu sopimuslisenssijärjestelmä. Opetustarkoitusta varten on kaksi sopimuslisenssiä, jotka koskevat opetusnauhoitusta ja valokopiointia. Valokopiointiin liittyvän sopimuslisenssin mukaan kaikenlaisten julkaisujen kopiointiin saa luvan Kopiostolta. Opettajan ei kuitenkaan tarvitse itse sopia julkaisujen kopioinnista, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut Kopioston kanssa kopiointiluvan kaikille lukioille, ammatillista koulutusta antaville kouluille, peruskouluille ja yliopistoille. Lupaan kuuluu oikeus valokopioida lukuvuoden aikana 20 sivua julkaisua kohden, tai enintään puolet, jos julkaisu on lyhyt. Lupa koskee myös netistä tulostamista mukaan lukien valokuvat. Jaettavien kopioiden määrää ei ole rajattu, joten kopioita voi ottaa niin monelle oppilaalle kuin on tarpeen. Sama lupa mahdollistaa myös kopioyhdistelmän tekemisen, jolloin samaan kopioon kootaan useasta eri lähteestä aineistoja.
Tekijänoikeuslain tavoitteena on olla teknologianeutraali. Käytännössä teknologian kehitys on kuitenkin tuottanut uusia rajanveto-ongelmia. Piirtoheitintä ja dokumenttikameraa tulkitaan samalla tavalla: teosten esittäminen niillä on sallittua. Dokumenttikameralla on kuitenkin mahdollista tallentaa esitettävä aineisto digitaaliseen muotoon, ja siten vaikka esittää seuraavan kerran kokonaan digitaalisesta muistista. Ministeriön hankkima lupa aineistojen kopiointiin koskee ainoastaan valokopioiden tai vastaavalla menetelmällä kopiointia. Lupa ei koske digitaaliseen muotoon kopiointia, joten kameran muistiin kopioiminen ja PowerPoint esitykseen kuvien kopioiminen vaatii aina erillisen luvan.
Yhteiskuntaopin opettaja Eero koostaa valokopiokoneella oppimateriaalia Suomen eduskunnasta. Hän leikkaa koosteeseen valokuvia sanomalehdistä ja tulostaa muutaman kuvan internetistä. Tekijänoikeuslain mukaan tekijältä tarvitaan lupa teoksen kopiointiin. Eero on lukenut laista, että useimmat valokuvat eivät ole teoksia, mutta hän arvelee että valokuvia ei silti voi kopioida vapaasti. Millainen oikeus kuvaajalla on valokuvaan ja miten se eroaa teoksen suojasta?
Eero haluaa olla hyvänä esimerkkinä ja tehdä oppimateriaalin luvallisesti. Hän tietää, että kouluilla on lupa ottaa rajallisesti kopioita valokuvista ja muustakin suojatusta aineistosta. Millä perusteella ja miten laajasti koulussa voidaan kopioida suojattuja aineistoja? Voiko eri lähteistä otettuja aineistoja yhdistää kopioitaessa yhdelle sivulle? Voiko aineistoja kopioida myös internetistä?
Eero esittää monistamaansa oppimateriaalia luokalle dokumenttikameralla. Sillä voi esittämisen lisäksi tallentaa aineistot digitaaliseen muotoon, jolloin ne voidaan jakaa tiedostoina oppilaille tai esittää myöhemmin luokalle suoraan kameran muistista. Dokumenttikameroiden mukana luokkiin on asennettu videotykit, joihin Eero voi kytkeä oman kannettavan tietokoneensa ja hyödyntää opetuksessa myös PowerPointtia. Onko aineistojen esittäminen dokumenttikameralla tekijänoikeudellisesti ongelmallisempaa kuin aiemmin käytetyillä piirtoheittimillä heijastaminen? Miten tekijänoikeus suhtautuu aineiston tallentamiseen digitaaliseen muotoon dokumenttikameran muistiin? Entä aineiston lataamiseen internetistä esimerkiksi PowerPoint-esitykseen?
Vastaus
Tekijänoikeuslaki suojaa itsenäisiä ja omaperäisiä teoksia. Valokuva voi olla teos, mutta useimmat valokuvat otetaan kuitenkin olosuhteissa joissa itsenäisyydelle ja omaperäisyydelle ei ole niin paljon sijaa, että lopputulos ylittäisi teoskynnyksen. Alle teostason jääviä valokuvia on haluttu suojata, joten tekijänoikeuslaki suojaa jokaista valokuvaa vähintään lähioikeudella. Tämä suojamuoto vastaa pitkälti teoksen tekijänoikeussuojaa: valokuvan ottajalla on yksinomainen oikeus määrätä valokuvasta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna (tekijänoikeuslaki 49 a §). Suurin ero suojamuotojen välillä on suojan kesto. Valokuvan lähioikeudellinen suoja on voimassa 50 vuotta kuvan valmistusvuodesta ja teoksen suoja on voimassa 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta.
Teoksen ja valokuvan kopioimiseen tarvitaan tekijän lupa. Opetusta varten kopioidessa jokaiselta tekijältä luvan kysyminen erikseen olisi käytännössä liian työlästä ja aikaa vievää. Teosten massakäyttöä varten onkin luotu sopimuslisenssijärjestelmä. Opetustarkoitusta varten on kaksi sopimuslisenssiä, jotka koskevat opetusnauhoitusta ja valokopiointia. Valokopiointiin liittyvän sopimuslisenssin mukaan kaikenlaisten julkaisujen kopiointiin saa luvan Kopiostolta. Opettajan ei kuitenkaan tarvitse itse sopia julkaisujen kopioinnista, sillä opetus- ja kulttuuriministeriö on sopinut Kopioston kanssa kopiointiluvan kaikille lukioille, ammatillista koulutusta antaville kouluille, peruskouluille ja yliopistoille. Lupaan kuuluu oikeus valokopioida lukuvuoden aikana 20 sivua julkaisua kohden, tai enintään puolet, jos julkaisu on lyhyt. Lupa koskee myös netistä tulostamista mukaan lukien valokuvat. Jaettavien kopioiden määrää ei ole rajattu, joten kopioita voi ottaa niin monelle oppilaalle kuin on tarpeen. Sama lupa mahdollistaa myös kopioyhdistelmän tekemisen, jolloin samaan kopioon kootaan useasta eri lähteestä aineistoja.
Tekijänoikeuslain tavoitteena on olla teknologianeutraali. Käytännössä teknologian kehitys on kuitenkin tuottanut uusia rajanveto-ongelmia. Piirtoheitintä ja dokumenttikameraa tulkitaan samalla tavalla: teosten esittäminen niillä on sallittua. Dokumenttikameralla on kuitenkin mahdollista tallentaa esitettävä aineisto digitaaliseen muotoon, ja siten vaikka esittää seuraavan kerran kokonaan digitaalisesta muistista. Ministeriön hankkima lupa aineistojen kopiointiin koskee ainoastaan valokopioiden tai vastaavalla menetelmällä kopiointia. Lupa ei koske digitaaliseen muotoon kopiointia, joten kameran muistiin kopioiminen ja PowerPoint esitykseen kuvien kopioiminen vaatii aina erillisen luvan.
Vastaus tehtävään 1C: Nettisivujen karikot
Sonja opettaa ATK-kurssilla nettisivujen tekemistä. Koulu on antanut oppilaiden käyttöön palvelintilaa, jossa he voivat julkaista tekemänsä nettisivut. Oppilaat voivat käyttää palvelinta itsenäisesti jo ennen kurssia, eikä Sonja pysty valvomaan ennakkoon mitä oppilaat lopulta julkaisevat sivuillaan. Hän oli antanut ohjeet siitä, ettei muilta nettisivuilta saa ottaa kuvia ilman lupaa omille sivuille, mutta oppilaat käyttävät ohjeista huolimatta muualta otettuja sarjakuvastrippejä, piirrettyjä kuvia ja valokuvia.
Sonja haluaa varmistuksen, että hän tai koulu ei joudu vastuuseen tekijänoikeuden loukkauksesta, jos sivuilla on luvatta muiden teoksia. Hän kysyy sinulta, eikö muiden tekemiä kuvia voi käyttää omilla sivuilla silloinkaan kun sivut eivät ole kaupallisia. Kerro suojattujen aineistojen käytön pääsääntö, ja voit mainita muutamia poikkeuksia. Tekijänoikeuslain 20 §:n mukaan julkistettua teoskappaletta saa näyttää julkisesti. Soveltuuko 20 §:n antama oikeus teoskappaleen näyttämiseen myös internetissä? Laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta antaa tallennuspalvelun ylläpitäjälle vastuuvapauden. Miten koulun tulee toimia, jotta se ei joudu vastuuseen luvattoman aineiston käytöstä oppilaiden sivuilla, kun sivut ovat koulun palvelimella?
Vastaus
Tekijänoikeuslain mukaan teoksen tekijällä on yksinoikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin. Teoksen liittäminen nettisivuille vaatii kopion tekemisen teoksesta ja koska nettisivut ovat aina julkisia, sivuilla olevat teokset ovat aina saatettuna yleisön saataviin. Teosten käyttäminen nettisivuilla tarvitsee tekijältä luvan. Pääsääntöön on kuitenkin olemassa poikkeuksia. Julkaistusta teoksesta voi hyvän tavan mukaan ottaa lainauksia ja tämä sitaattioikeus on voimassa myös netissä. Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei auta nettisivun tekijää, sillä internetissä tapahtuva yleisölle välittäminen ei ole yksityistä käyttöä edes silloin kun sivuilla ei ole kaupallista tarkoitusta tai niiden olemassaolosta tietää vain pieni kaveriporukka. Tekijänoikeuslain 20 § sisältää poikkeuksen yleisön saataviin saattamiseen: tekijän luvalla luovutettua teoskappaletta saa näyttää julkisesti. Näyttäminen on teoskappaleen esillä pitämistä ilman apuvälinettä, mitä tapahtuu esimerkiksi taidegallerioissa. Internetissä tapahtuva teoksen käyttäminen ei ole näyttämistä vaan välittämistä, joten 20 §:n poikkeus ei sovellu nettiin.
Koulun vastuu oppilaiden nettisivuista ei ole aivan yksiselitteinen ja sitä varten on syytä tuntea riskit. Nettisivutilan tarjoaja on osallisena teosten yleisön saataviin saattamiseen, kun se tapahtuu tarjoajan palvelimilta. Käytännössä palveluntarjoaja ei voi valvoa jokaista sivua luvattomien teosten varalta, joten laki tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta (sähkökauppalaki) antaa palveluntarjoajalle vastuuvapauden tekijänoikeuden loukkauksista, kun palveluntarjoaja toimii tietyllä tavalla. Jotta palveluntarjoaja ei olisi vastuussa tekijänoikeuden loukkauksista, laki edellyttää, että tallennuspalvelu on järjestetty siten, että palveluntarjoaja ei voi valvoa ennakolta palveluun tallennettua tietoa. Toinen edellytys on että mikäli oikeudenomistaja huomauttaa palveluntarjoajan palvelimilla olevasta luvattomasta aineistosta, tulee palveluntarjoajan estää luvattomaan aineistoon pääsy. Periaatteessa koulu voisi toimia samanlaisena palveluntarjoajana.
Nettisivujen tekeminen koulussa ja koulun palvelimelle on osa opetusta. Tästä syystä ennakkovalvonnan puuttumiseen perustuva vastuuvapaus ei käytännössä tule kysymykseen koulujen kohdalla. Opetuksen luonne edellyttää, että opettaja ohjaa nettisivujen tekemistä ja samalla valvoo niille tulevaa aineistoa. Näin koulu tulee vastuulliseksi palvelimen kautta välitettävän aineiston luonteesta eikä se voi tehokkaasti rajoittaa vastuutaan sähkökauppalakiin vetoamalla.
Verkossa julkaistaviin kotisivuihin sovelletaan lakia sanavapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä. Yksityisten henkilöiden ylläpitämiin kotisivuihin lakia sovelletaan rajoitetusti.
